Edunvalvonnan tavoitteet

OSKUn tavoiteohjelma 2022

OSKU ry:n 20. sääntömääräisen liittokokouksen vahvistama 21.11.2021

 

Sisällys

1 Johdanto

2 Koulutuspolitiikka
2.1 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen ja saavutettavuus
2.2 Opinto-ohjaus
2.3 Nivelvaiheet
2.3. Opintojen sisältö ja tutkinnon perusteet
2.4 Yhteiset tutkinnon osat
2.5 Opetus ja opettajat
2.6 Koulutussopimus (työssäoppiminen)
2.7 Oppisopimus
2.8 Yhdistelmätutkinnot
2.9 Aikuisopiskelu
2.10 Kansainvälisyys
2.11 Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus oppilaitoksissa
2.12 Korkea-asteelle hakeutuminen
2.13 Elinikäinen oppiminen
2.14 Opiskelijatoiminta
2.15 Ammatillisen koulutuksen rahoitus

3 Sosiaalipolitiikka
3.1 Opintotuki
3.2 Koulumatkatuki
3.3 Asuminen
3.4 Työssäkäynti
3.5 Yrittäjyys
3.6 Opiskelijoiden hyvinvointi
3.7 Opiskelijoiden elintavat
3.8 Selkeyttä systeemeihin
3.9 Nuorten ja opiskelijoiden osallisuus
3.10 Yhdenvertaisuus

4 Koronan jälkeinen aika

 

1 Johdanto

Ammatillinen koulutus on erinomainen vaihtoehto peruskoulunsa päättävälle nuorelle kuin
osaamistaan täydentävälle aikuiselle. Se on tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää,
ja keskeinen osa jatkuvasti korostuvassa jatkuvassa oppimisessa. Vuonna 2019
ammatillisessa koulutuksessa opiskeli hieman reilu 320 000 henkilöä, ja vuoden 2018
tilastojen mukaan yli 20-vuotiaiden osuus oli noin 60%. Ammatillinen koulutus kouluttaa
työelämään ammattilaisia, on ketterä ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuva sekä antaa
jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi
kulmakivistä on joustavuus, jossa umpikujia ei tunneta. Kaikista koulutusmuodoista on
mahdollista siirtyä toiseen, ja mikään valinta ei sulje ovia tulevaisuudessa. Noin muutama
prosentti yliopisto-opiskelijoista on käynyt ammatillisen koulutuksen, hieman suurempi osa
yhdistelmätutkinnon.

Ammatillinen koulutus kärsii edelleen vetovoimaongelmasta. Vanhat stereotypiat ja
ennakkoluulot ovat yhä valloillaan, eikä amista nähdä yhtä houkuttelevana vaihtoehtona
lukiokoulutuksen rinnalla. Vuoden 2020 TAT nuorten talousraportin mukaan
yläkoululaisista 27% ajattelee suuntaavansa ammatilliseen koulutukseen ja 57%
lukiokoulutukseen. Ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneista keskeisin syy oli
49% hakea, koska amis tarjoaa heidän haluamansa ammattitutkinnon. Vuonna 2021
yhteishaussa hakijoiden kokonaismäärä ammatilliseen koulutukseen kasvoi vajaalla 3000
henkilöllä, aloituspaikkojen määrä laski vuodesta 2020 hieman. Iso osa valmistuneista
kokee suurta ammattiylpeyttä AMIS-tutkimuksen mukaan.

Ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on leikattu vuodesta 2013 alkaen. Yksikään toinen
koulutusmuoto ei kärsinyt yhtä suurista leikkauksista, ja samaan aikaan tehtiin erittäin
suurta ammatillisen koulutuksen uudistusta. 2019 jälkeen leikkauksia ei ole tehty, ja
osittain rahoitusta on lisätty. Lisäykset ovat olleet määräaikaisia, eivätkä mahdollista
oppilaitoksille pitkäjänteistä suunnittelua. Se ei kuitenkaan ole korvannut puuttuvaa
rahoitusta, mistä ammatillinen koulutus ja sen laatu jatkuvasti kärsii.
Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia on uudistettu säädösmuutoksilla 2020. Uudistettu
rahoitusjärjestelmä ohjaa koulutuksen järjestäjiä entistä enemmän suuntaamaan
varainhankintaa valtionrahoituksen ulkopuolelle ja käymään läpi muitakin
avustuksenhakuprosesseja. Perusrahoituksen laskeminen on asettanut haasteita
koulutuksen järjestäjien talouden ennakointiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti
asetuksella 2020, että perusrahoitus palaa aiemman 70% tasolle suunnitellun 50% sijaan.
Suuri osa koulutuksenjärjestäjistä on nähnyt, että uudistus parantaisi oppilaitoksen
talouden ennakointia. Pitkäjänteisesti suunniteltu työ oppilaitoksissa on niin henkilöstön,
työelämän kuin opiskelijoidenkin etuna.

Ammatillisen koulutuksen reformi toteutettiin 2018. Reformissa uudistettiin ammatillisen
koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja
järjestäjärakenteita. Lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta
aikuiskoulutuksesta yhdistettiin uudeksi laiksi, jossa keskeisenä lähtökohtana on
osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Lisäksi työpaikoilla tapahtuvaa oppimista
lisättiin,sääntelyä purettiin ja opiskelijoille suunnitellaan nykyään yksilölliset opintopolut.
Henkilökohtaistaminen on nykyään ammatillisen koulutuksen keskiössä. Reformin
suurimmista huonoista vaikutuksista on päästy eteenpäin, mutta edelleen vähäinen
lähiopetuksen määrä, kärsinyt yhteisöllisyys ja paikoin heikosti tehdyt eHOKS
suunnitelmat ovat jokapäiväisiä ongelmia ammatillisessa koulutuksessa.

Keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena Suomessa tulisi taata jokaiselle nuorelle
mahdollisuus toisen asteen tutkintoon. Hallitusohjelmaan on kirjattu tähän ratkaisuksi
oppivelvollisuuden laajentaminen ylettämään kaikkiin 18-vuotiaisiin asti, ja laki saatettiin
voimaan 2021 vuoden alussa. Samaan aikaan voimaan tuli maksuton toinen aste, ja
tulevaisuudessa kaikille alle 20-vuotiaille ensimmäisen tutkinnon suorittajille tarjotaan
maksuttomat materiaalit. Maksuttomuuden on luvattu kattavan kaikki opinnoista koituvat
kustannukset opiskelijoille. Samalla avattiin useita muita liitelakeja, kuten esimerkiksi
koulumatkatuen rajaa laskettiin seitsemään kilometriin ja omavastuuosuus poistettiin.
Opiskelijoiden saaman opetuksen ja ohjauksen määrä on vähentynyt selvästi viime
vuosien aikana. Ammatillinen koulutus on ainoa koulutusmuoto, jossa minimituntimäärää
ei ole asetettu. 2021 kesäkuussa hyväksyttiin kuitenkin lakimuutos, joka määrittää
seuraavaa: ”Ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa tutkinnon osan tai yhteisen
tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavan opetuksen ja ohjauksen määrä on
vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti. Tuntimäärä voi kuitenkin olla säädettyä
suurempi tai pienempi opiskelijan oppimisvalmiuksien tai yksilöllisten valintojen
perusteella. Tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen opetuksen ja
ohjauksen määrän arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon ammatillisesta koulutuksesta
annetun lain 12 §:ssä säädetyt tutkinnon osien mitoitusperusteet.”

Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut erityisen paljon esillä 2020 keväällä alkaneiden
koronaviruksesta johtuvien poikkeusolojen takia. 2021 alkuvuodesta opiskelijoille teetetyn
kyselyn mukaan 60% koki etäopetuksen henkisesti kuormittavana. 2018 teetetyn
amistutkimuksen mukaan jopa 51% ei saanut tarvittaessa apua ongelmiin.
Terveydenhuollon palveluiden saavutettavuus ei toteudu kaikkialla Suomessa tällä
hetkellä, ja aluekohtaisia eroja on paljon. Sen lisäksi vuoden 2019 kouluterveyskyselyn
mukaan jopa 23 % ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista
kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

Hallitusohjelmassa on mainittu, että säädetään sitovista mitoituksista toisen asteen
opiskeluhuollon palveluihin. Eduskunta on päättänyt hyvinvointialueiden perustamisesta, ja
että opiskeluterveydenhuolto siirtyy myös kunnilta hyvinvointialueille. Erityisen tuen tarve
on noussut viime vuosina huomattavasti, ja oppivelvollisuuden laajentamisen
toimeenpanon myötä tulee nousemaan lisää. Samaan aikaan erityisen tuen rahoitusta ei
ole nostettu. Poikkeusolot 2020 keväällä nostivat erityisen tuen tarpeen piiriin myös joukon
sellaisia opiskelijoita, jotka eivät aiemmin ole tarvinneet erillistä tukea opintoihin.

Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry:n mukainen ammatillinen koulutus
pähkinänkuoressa

Laadukas ammatillinen koulutus perustuu vapaaehtoisuuteen, henkilökohtaistamiseen ja
yhdenvertaisuuteen. Ammatillista koulutusta arvostetaan yhteiskunnallisesti, ja amikset
ovat aidosti ylpeitä osaamisestaan ja tutkinnoistaan. Rahoitus on turvattu pitkällä
tähtäimellä, ja koulutus on yhtä laadukasta oppilaitoksesta riippumatta. Kaikilla on oikeus
hakeutua opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen haluamassaan
elämänvaiheessa ja päästä täydentämään osaamistaan ympäri Suomen. Kenenkään
taloudellinen tilanne ei ole esteenä opinnoille, sekä opintojen ja työelämän yhdistäminen
toimii joustavasti toisiaan tukien. Koulutus on vahvasti osaamisperusteista, joka tarjoaa
jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle. Jokaisella nuorella on oikeus saada
tarvitsemaansa tukea opintoihin ja edetä itselleen sopivassa tahdissa. Opiskelijoiden
terveyttä ja hyvinvointia tuetaan, ja kaikki pääsevät opiskeluterveydenhuollon palveluiden
piiriin. Osallisuus näkyy oppilaitosten arjessa, ja opiskelijoilla on monipuoliset aidot
mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

2 Koulutuspolitiikka

2.1 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen ja saavutettavuus

Ammatillista koulutusta on kohdeltava yhdenvertaisena ja yhdenvertaisesti
lukiokoulutuksen rinnalla. Ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen on kannustettava.
Peruskouluissa tulee olla ajantasaisempi tieto kaikista opiskelumahdollisuuksista ja –
poluista. OSKUn mielestä opiskelijavalinnoissa on edelleen kehitettävää. Yhteishaussa
ensimmäisen hakukohteen määrittely voi olla 15-vuotiaalle todella haastavaa, eikä kaikilla
valitettavasti ole turvallista ja luotettavaa aikuista vieressä opastamassa. Hakukohteiden
enimmäismäärän rajausta on tarkasteltava kriittisesti. Opintopolku-sivustoa on kehitettävä
nykyisestä merkittävästi hakijaystävällisemmäksi.

On ihmisten ja yhteiskunnan resurssien haaskausta ottaa opiskelijoiksi alalle
soveltumattomia. Peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tulevilla nuorilla täytyy olla
perustiedot ja -taidot hallussa, jotta ammattiin opiskelu ei ole peruskoulun kertausta.
Peruskoulun arviointikriteerejä on yhtenäistetty, mutta OSKU kuitenkin vaatii, että tieto
yksilöllisesti määritellystä arvosanasta välittyy opiskelijavalintoja tekeville toisen asteen
koulutuksen järjestäville opiskelijavalinnoissa. Ilman koulutuksen järjestäjille välittyvää
tietoa arvioinnin mukauttamisesta toiselle asteelle hakeutuvat oppilaat ovat eriarvoisessa
asemassa eri tavalla määriteltyjen arvosanojen kanssa sekä epäselvyydet osaamisen
tasosta voivat aiheuttaa ongelmia tulevassa oppilaitoksessa.

Opiskelijan oletukset eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta ja siksi onkin hyvä päästä
tutustumaan eri oppilaitoksiin ennen lopullisen valinnan tekemistä. Mikäli hakijaa ei voida
valita opiskelijaksi soveltuvuusesteen vuoksi, on hänet ohjattava muuhun hakijalle
soveltuvampaan koulutukseen. SORA-säädöksistä on tiedotettava opiskelijoille selvästi ja
ymmärrettävästi. Myös tutustumiskäyntejä ammatillisiin oppilaitoksiin tulee lisätä.
Peruskoulun oppilaanohjauksessa myös oppilaiden huoltajat on huomioitava nykyistä
paremmin tarjoamalla heille ajantasaista tietoa eri aloista ja ammateista, jotta huoltajat
kykenevät osaltaan tukemaan nuoria toiselle asteelle hakeutumisessa ja alavalinnoissa.
Nuorella tulee kuitenkin itsellään olla päävastuu omista valinnoistaan.

Jatkuva haku on hyvä parannus, mutta hakijan tulee saada valinnan tai valitsematta
jättämisen perusteet tietoonsa hyvissä ajoin. Jatkuvan haun kautta koulutukseen
hakeutuvien täytyy päästä aloittamaan täysipainotteiset opinnot mahdollisimman pikaisesti
opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen.

Ammatillisen koulutuksen saaminen ei tulisi olla asuinpaikasta kiinni. Eri alojen
opetustarjonnan sekä oppilaitosverkoston on oltava alueellisesti niin kattava, ettei se estä
hakeutumista nuoren tai aikuisen haluamalle alalle. Ammatillisen koulutuksen saatavuus
kaikkialla Suomessa on turvattava. OSKU näkee kuitenkin koulutuksen laadun
ensisijaisena asiana, ja mikäli yksiköitä joudutaan yhdistämään enemmän kaupunkeihin,
tulee huolehtia sujuvista liikenneyhteyksistä entistä paremmin syrjäkyliltä oppilaitoksiin.

2.2 Opinto-ohjaus

Peruskoulun opinto-ohjausta tulee painottaa siten, että opinto-ohjauksen määrä ja tunnit
lisääntyvät peruskoulun kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Opinto-ohjauksessa
ammatillista koulutusta on kohdeltava yhdenvertaisena vaihtoehtona lukion rinnalla.
Työelämään tutustumisen (TET) pitää olla mahdollista erityisesti peruskoulun yläluokilla ja
TET:ssä pitää olla mahdollisuus tutustua nykyistä monipuolisemmin eri työpaikkoihin. TET-
jaksojen aikana alaan ja ammatteihin tutustumisen on oltava mahdollista myös
ammatillisissa oppilaitoksissa – ei pelkästään työpaikoilla. OSKU pitää erityisen tärkeänä,
että opinnonohjaus tapahtuu nuorilähtöisesti ja nuoren haaveita mahdollistaen.
Stereotyyppiset ajattelumallit eivät kuulu opinnonohjaukseen, vaan nuorta tulee kannustaa
tavoittelemaan omia haaveitaan ja unelmiaan. Neuvontaan ei saa vaikuttaa nuoren
perhetaustan sosioekonominen tai kulttuurillinen tausta.

Ammatillista koulutusta koskevien säädösten mukaan opiskelijalla on oikeus
opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja opinto-ohjaukseen, joka on
henkilökohtaista ja tarpeellista opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksen tavoitteena on
opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen valinta- ja ongelmatilanteissa. Ohjauksella pyritään
huolehtimaan, että opiskelijalla on riittävästi niitä tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee
siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään. Ammatillisessa koulutuksessa opinto-ohjaus
tulee toteuttaa niin, että opiskelija saa riittävästi tietoa koulutuksestaan ennen sen aloitusta
ja sen aikana. Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijoiden hyvinvoinnin lisääminen,
opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen, työllisyyden edistäminen ja jatko-opintoihin
hakeutumisen tukeminen – esimerkiksi ammatinvalintapsykologien kanssa yhteistyössä
toimien.

Opiskelijan tulee olla hyvin tiedotettu tutkintoonsa sisältyvistä opinnoista ja niiden
valinnanmahdollisuuksista. Ammatillisen perustutkinnon rakenne ei välttämättä ole kaikille
itsestään selvä juttu, joten sen rakennetta tuleekin avata riittävästi niin ennen opintoja kuin
niiden aikana. Opinto-ohjaajien määrää on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa.
Jokaista kahtasataa opiskelijaa kohti on oltava yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja.
Jokaiselle aloittavalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämisen
suunnitelma (HOKS). Jokaisen opiskelijan on saatava henkilökohtaisen osaamisen
kehittämisen suunnitelman laadintaan ja suunnitelman toteuttamiseen riittävä ja laadukas
ohjaus. Tämä edellyttää, että oppilaitoksilla on tarkoitusta varten varattuna riittävästi
opetus- ja ohjaushenkilöstöä ja että koko opetus- ja ohjaushenkilöstö tuntee
henkilökohtaistamisen keskeiset periaatteet ja lainsäädännön. Opiskelijalla on oltava
oikeus henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelmansa päivittämiseen
säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Opettajilla ja opinto-ohjaajilla on oltava oikeasti ja aidosti aikaa ohjata opiskelijoita ja
paneutua kunnolla heidän tilanteisiinsa. Tämä vaatii nuoria ja heidän elämänvaihettaan
arvostavaa ja ymmärtävää asennetta sekä riittävää työaikaresursointia. Ammatillisia
opiskelijoita tulisi ohjeistaa jatko-opinnoista nykyistä aktiivisemmin jokaisessa
oppilaitoksessa, jotta opiskelijat olisivat paremmin tietoisia eri vaihtoehdoista ja esimerkiksi
mahdollisuudesta tulla valituksi ammatillisella perustutkinnolla ammattikorkeakouluun.
Jälkiohjausoikeudesta tulee tiedottaa opiskelijoita, jotta he osaavat valmistumisen
jälkeenkin hakeutua opinto-ohjauksen pariin tarvittaessa. OSKU haluaa, että jokaisella
halukkaalla ja kykenevällä olisi mahdollisuus jatko-opinnoista ja tulevaisuudesta
keskustelemiseen opinto-ohjaajan tai ammatinvalintapsykologin kanssa.

2.3 Nivelvaiheet

Osana oppivelvollisuuden laajentamista on uudistettu nivelvaiheen koulutuksia, eli erilaisia
toisen asteen koulutukseen valmentavia koulutuksia. Uusi tutkintokoulutukseen
valmentava koulutus (TUVA) yhdistää aiemmat nivelvaiheen koulutukset eli
perusopetuksen lisäopetuksen (kymppiluokka), lukioon valmentavan koulutuksen (LUVA)
ja ammatilliseen koulutuksen valmentavan koulutuksen (VALMA). Uusi koulutus alkaa
1.8.2022. OSKUn mielestä on perusteltua yhdistää nykyiset kolme tutkintokoulutuksiin
valmentavaa koulutusta, jotta saavutettavuus toteutuu paremmin ja nuorille on helpompi
löytää itselleen sopiva muoto tutustumalla kaikkiin toisen asteen vaihtoehtoihin.

OSKU pitää ehdottoman tärkeänä, että uudistus ei leikkaa ammatilliseen koulutukseen
valmentavasta koulutuksesta yhtään, vaan enemmänkin siihen tarvittaisiin määrärahojen
lisäystä. OSKU kuitenkin katsoo, että oppivelvollisuuden pidentämisen johdosta tutkintoon
valmentavan koulutuksen pariin tulee yhä enemmän opiskelijoita, jotka tarvitsevat erilaisia
tukitoimia. Jo nyt hyvin tiukalla olevaa rahoitusta on ehdottoman tärkeää lisätä, jotta
koulutus voidaan toteuttaa laadukkaasti ja kaikki saavat tarvitsemansa tuen. On tarpeen
tehdä seurantaa, millaisiksi opiskelijamäärät muodostuvat sekä lisätä resursseja.

Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus antaa hyvät valmiudet ammatillisen
tutkinnon suorittamiseen, ja sen arvostusta on nostettava. Siitä on tiedotettava erityisesti
kaikille niille, joille alavalinta ei ole selkeä. TUVAsta on myös tehtävä aidosti matalan
kynnyksen saavutettava vaihtoehto. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle tulee taata
opiskelu-, työpaja- tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Myös jo ammatilliseen
koulutukseen valituilla opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus kokeilla eri aloja
oppilaitoksessa ja vaihtaa jouhevasti itselleen sopivammalle alalle. TUVAan tuleville
opiskelijoille tulee kertoa mahdollisimman laajasti eri koulutusmuodoista ja ohjata jokainen
aidosti näistä itselleen sopivimpaan.

TUVAsta tulee olla mahdollisuus joustavasti ja jatkuvasti siirtyä ammatilliseen
peruskoulutukseen. Oppilaitosten tulee mahdollistaa TUVAssa opiskeleville opintojen
aloittaminen joka jakson alussa – välittömästi, kun motivaatio ja tietotaito on kohdillaan.
2.3. Opintojen sisältö ja tutkinnon perusteet
Kaikilla opinnot eivät mene totutussa kolmen vuoden tavoiteajassa, vaan tutkinnon
suorittamisaika riippuu aiemmista opinnoista, mahdollisesta työkokemuksesta ja yksilöllistä
etenemisväylästä, motivaatiota unohtamatta. Nykyään opintojen suorittaminen yli
koulurajojen on entistä helpompaa. Alan ja oppilaitoksen vaihtamisesta tulee tehdä
opiskelijalle entistä helpompaa, mikäli peruskoulussa on tullut tehtyä väärä valinta. Alan
vaihtamisen täytyy olla sujuvasti mahdollista, mielellään jo jokaisen jakson päätteeksi, ja
opinto-ohjaajan täytyy olla alan vaihtamista harkitsevan opiskelijan tavoitettavissa ennen
jokaisen jakson loppua.

Opintojen suorittamista on joustavoitettu ja näin tulee jatkua myös tulevaisuudessa.
Tutkinto on jaettu osiin, jotka koostuvat ammatillisista ja yhteisistä opinnoista. Tutkinnon
osilla on mahdollisuus helpottaa aiemmin tehtyjen opintojen hyödyntämistä osaksi tulevaa
tutkintoa. Se mahdollistaa opiskelijalle oman, yksilöllisen opintopolun rakentamisen. OSKU
haluaa, että jatkossa aidosti henkilökohtaisen oppimisen mahdollisuudet hyödynnetään,
oppimisvalmiuksia tukevat opinnot tulevat kaikkien saataville ja tähän kaikkeen
hyödynnetään enemmän oppimisanalytiikkaa. Jokaiselle opiskelijalle tulisi löytää hänelle
oikea ja sopiva opiskelumenetelmä sekä tunnistaa olemassa olevat taidot ja kyvyt.
Erilaisista tavoista hankkia osaamista myös koulun ulkopuolella on tiedotettava jo
hakuvaiheesta alkaen. Myös työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen osana tutkintoa tulee
löytää jo perustutkinto-opiskelijoille nykyistä yksilöllisempiä polkuja.

Digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä nykyistä laajemmin
ammatillisessa koulutuksessa, kuten esimerkiksi opettajien täydennyskoulutuksissa.
Erityisesti vanhoihin opetustapoihin juurtuneet opettajat tulee saada tälle vuosituhannelle,
ja käyttämään opetuksessa ja ohjauksessa laitteita ja ympäristöjä, mitä opiskelijat jo
luonnostaan käyttävät. Opettajille tulee tarjota erityisesti välineet verkkopedagogiikkaan.
Koronakriisin myötä lähes kaikki opettajat ja opiskelijat ovat joutuneet opettelemaan
verkkopohjaista opiskelua ja opetusta, mutta siitä huolimatta koulutuksia on järjestettävä
henkilöstölle riittävästi.

Samaan aikaan on muistettava, että myös opiskelijat tarvitsevat opetusta ja neuvontaa
uusien laitteiden ja välineiden kanssa. Digitaalisten oppimisympäristöjen avulla myös
kurssitarjontaa voitaisiin laajentaa, ja tällöin opiskelijat voisivat halutessaan hankkia
laajaakin osaamista kiinnostuksensa mukaan. Varsinkin yhteisten tutkinnon osien osalta
etäopiskelu tulisi tehdä aidosti mahdolliseksi, jotta ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu
olisi mahdollista. Etäopiskelumahdollisuus ei kuitenkaan saa olla ainoa tapa suorittaa
tutkintoon sisältyviä opintoja (pois lukien poikkeusolot), vaan samaan aikaan on
huolehdittava myös riittävästä lähiopetuksesta. Etäopetuksessa koulutuksen järjestäjällä
on oltava riittävät valmiudet opetuksen laadukkaaseen toteutukseen.

2.4 Yhteiset tutkinnon osat

Yhteisiä tutkinnon osia on uudistettu opetushallituksen toimesta, mutta OSKU katsoo, että
niitä tulee muuttaa vielä enemmän. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia
sivistyksellisiä ja jatko-opinnoissa tarvittavia taitoja yhteiset tutkinnon osat tuottavat.
Yhteisten tutkinnon osien suorittamiseen tarvitaan myös enemmän joustoja. Amis ei voi
olla vain peruskoulun oppisisältöjen kertaamista – sitä tarvitseville tulee järjestää
kertauskursseja tai tukiopetusta. OSKU ehdottaakin, että amiksille tulee kehittää
kurssitarjontaa eri tasoille, sillä opiskelijat kaipaavat myös enemmän haastetta opintoihin.
YTO-aineiden tasoa tulee nostaa, jotta ammatillinen koulutus tarjoaa riittävät jatkoopintovalmiudet korkea-asteelle. Jos oman oppilaitoksen tarjonta ei riitä, opiskelijat tulee
ohjata hänen haluamansa tarjonnan äärelle esimerkiksi kansalaisopistoon.

OSKUn mielestä nuorten osallisuutta ja päätösvaltaa tulee lisätä merkittävästi, ja
aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tulee lisätä jo perusasteelta alkaen. Ammattiin
valmistuminen ja työelämään siirtyminen tarkoittaa myös kasvamista yhteiskunnan
täysivaltaiseksi jäseneksi, jolloin olisi ymmärrettävä, miten yhteiskunta toimii. Nykyisin
ammatillinen koulutus ei anna tähän valmiuksia, ja yhteiskuntaoppia sisältyy ammatilliseen
perustutkintoon niin vähän, että sen perusteella omia vaikutusmahdollisuuksiaan ei voi
ymmärtää eikä kiinnostua äänestämisestä tai vaikuttamisesta. Yhteiskunnallisten taitojen
harjoittelua on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa ja kansalaisyhteiskunta on saatava
luonnolliseksi osaksi ammatillisten oppilaitosten arkea. Opiskelijoita on myös
kannustettava opiskelijatoimintaan ja aktiiviseen vaikuttamiseen omassa
oppilaitosyhteisössään.

OSKU haluaa kaikille amiksille opetusta taloustaidoista. Oman talouden hallinta ja sen
hankaluudet voivat tulla varsinkin opiskelujen perässä muuttavalle nuorelle yllätyksenä,
kun kaikki asiat ovat uusia. Kaikki eivät saa lapsuudenkodista sellaisia eväitä, että
itsenäisestä elämästä selviäisi. Tarvitaan perehdytystä etuuksien, pankkiasioiden ja
työnhaun maailmaan.

2.5 Opetus ja opettajat

OSKU katsoo, että opiskelijoiden tulee saada riittävästi fyysistä opetusta. 2022 elokuussa
astuu voimaan laki, jonka mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa tutkinnon
osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavan opetuksen ja
ohjauksen määrä on vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti. Tuntimäärä voi kuitenkin
olla säädettyä suurempi tai pienempi opiskelijan oppimisvalmiuksien tai yksilöllisten
valintojen perusteella. OSKU pitää erittäin tärkeänä, että laki on säädetty ja että sen
toimeenpanoa seurataan ja muutos näkyy myös käytännössä opiskelijoiden arjessa
opetuksen määrän lisääntymisenä.

OSKUn mielestä opetus tulee saattaa tarpeita vastaavaksi ja opiskelijoita motivoivaksi.
Erityisesti peruskoulupohjalta amikseen tulevat alaikäiset tarvitsevat opettajan antamaa
opetusta ja ohjausta sekä aikuisen läsnäoloa. Opiskelijat tarvitsevat eri määrän tukea
opinnoissa edistyäkseen. Siksi OSKU ehdottaa, että kaikissa ammatillisissa
oppilaitoksissa tulisi olla tarjolla opiskelijoille tarpeen mukaan myös yksilöllistä tukea tai
ohjausta siten, että tukiopetusta kaipaavat opiskelijat saavat lisää tukea opintoihinsa ja
opinnoissaan nopeasti edistyvät voivat yksilöllisesti edetä nopeammin. OSKU katsoo, että
opiskelupaikkoja erityisammattioppilaitoksissa on lisättävä, jotta jokainen saa aidosti
tarvitsemansa tuen. Myös erityisen tuen saatavuutta oppilaitoksissa on lisättävä
merkittävästi.

Opettajilla on edelleen iso rooli opiskelijoiden elämässä ja asenteiden muovautumisessa.
OSKU toivoo, että kaikkien opettajien asenne saataisiin kohdalleen, eikä kukaan ruokkisi
negatiivisia asenteita omalla toiminnallaan. Myös opettajilla tulisi olla velvollisuus ilmoittaa
poissaoloistaan, oppituntien tai niiden paikkojen muutoksista ja noudattaa oppilaitoksen
käytössääntöjä. Opettajan pitää kyetä olemaan enemmän ohjaaja ja valmentaja kuin
perinteinen opettaja. Opettajien tulisi myös pitää työelämätietonsa ja -taitonsa jatkuvasti
ajan tasalla alati muuttuvassa työelämässä. OSKU ehdottaa, että kaikille opettajille tulisi
pakollinen työelämäjakso tasaisin väliajoin: työssäoppimista myös opettajille.

OSKU haluaa, että uudet ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan laajalti käyttöön.
Vertaisoppiminen osallistaa koko ryhmän ja tiimiopettajuus mahdollistaa joustavien
opintopolkujen toteuttamisen. Projektien ja aitojen työelämän toimeksiantojen kautta
tarjoutuu kaikille mielekkäitä oppimisen ja ammatillisen kehittymisen paikkoja, joista
jokaiselle löytyy oma roolinsa – niin aloitteleville kuin jo valmistumisen kynnyksellä oleville.
Opetuksen ja oppimisen osalta hyvät käytännöt on jo pääosin keksitty ja olemassa: nyt
nämä hienot tavat ja menetelmät tulee saada kaikkien ulottuville.

Rangaistuskäytäntöjen osalta oppivelvollisuuden piirissä olevia opiskelijoita ja ei
oppivelvollisia opiskelijoita tulee kohdella yhdenvertaisesti.

2.6 Koulutussopimus (työssäoppiminen)

Työpaikalla tapahtuva oppiminen (koulutussopimus) on ammatillisen peruskoulutuksen
olennaisimpia osia. Sillä tarkoitetaan työpaikalla tehtävien yhteydessä organisoitua
tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua, josta ei makseta palkkaa. Työpaikalla
tapahtuvan oppimisen kautta osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla käytännön
työtehtävissä. Opiskelijalla tulee olla koulutustyöpaikalla oma, henkilöstöön kuuluva
työpaikkaohjaaja, jolla on myös aikaa opiskelijan ohjaamiselle ja riittävä ohjauksellinen
osaaminen.

Ennen työpaikalla tapahtuvaa oppimista opiskelijan kanssa on käytävä selkeästi läpi
työpaikalla toteutettavan jakson tavoitteet. Opiskelijan on saatava selkeät ohjeet jakson
sisällöstä ja viitteitä siitä, millaisia työtehtäviä opiskelijan on hyvä jakson aikana tehdä.
Tämä edellyttää sitä, että oppilaitos on perehdyttänyt koulutustyöpaikan ajoissa siitä,
millaisia tavoitteita opiskelijalla on työpaikalla ja millaisia asioita hänen tulisi työpaikalla
oppia. Näin edesautetaan myös sitä, että opiskelija on tietoinen omista oikeuksistaan ja
velvollisuuksistaan. Sen vuoksi oikeuksista pitääkin muistuttaa sekä oppilaitoksessa että
itse koulutustyöpaikalla.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteiden täytyy olla myös sellaisia, että ne ovat
realistisesti työpaikalla mahdollista saavuttaa. Osa opiskelijoista joutuu kuitenkin tekemään
koulutustyöpaikalla koko ajan työtä, joka ei tue heidän ammatillisen tutkintonsa tavoitteita
kokonaisvaltaisesti. Näitä tilanteita tulee ennaltaehkäistä kaikin tavoin, sillä nämä tehtävät
eivät tue opiskelijan kehittymistä tai käytännön osaamisen kerryttämistä millään tapaa.
OSKUn mielestä kaikkein olennaisinta on se, että opiskelija saa tehdä koulutustyöpaikalla
monipuolisesti oman alansa töitä, häntä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja hänelle
tehdään selväksi työelämän perusperiaatteita.

OSKU esittää, että ainakin viimeinen ammatillisen koulutuksen työpaikalla tapahtuvan
oppimisen jakso olisi muita pidempi. Opiskelijat kokevat, että näin heillä olisi entistä
paremmat mahdollisuudet syventää tietotaitoaan ja saada työpaikka, vaikka työpaikalla
tapahtuva oppiminen on jo nykyisellään kiistatta hyvä rekrytointikanava. Työpaikalla
tapahtuvaan oppimiseen tarvitaan myös nykyistä enemmän yksilöllisyyttä ja joustoja.
Tarvittaessa perustelluista syistä tai opiskelijan niin halutessa näyttöjä tai niiden osia tulisi
voida osoittaa myös oppilaitoksessa, esimerkiksi poikkeusoloissa. Yritysten ja muiden
koulutustyöpaikkojen tulisi kysyä nykyistä enemmän palautetta koulutustyöpaikoistaan ja
tarjoamistaan oppimismahdollisuuksista opiskelijoilta. Näin opiskelijat kokisivat saavansa
vaikuttaa sisältöihin ja kysyvä taho itse saisi kehittämisideoita ja ajantasaista palautetta
toiminnastaan.

2.7 Oppisopimus

Kaikille ei sovi teoreettinen koulutus ja koulun penkkien kuluttaminen. Monet ammatillisiin
opintoihin hakeutuvat haluavat päästä tekemään, eivätkä vain näkemään. Heille
oppisopimuskoulutus on hyvä opintopolku, jossa opiskelija saa myös työstä korvausta. Se
on varteenotettava vaihtoehto myös perheellisille. Parhaimmillaan oppisopimuskoulutus on
sitä, että opiskelija saa oppia mieleisimmällään tavalla ja työnantaja saa hyvän ja
sitoutuneen työntekijän tulevaisuuden rekrytointeja ajatellen.

Opinto-ohjaajien tulee kannustaa nuoria yhtä lailla myös oppisopimuksen piiriin nuoren niin
halutessa. Tulevaisuudessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijalla on aidosti
mahdollisuus siirtyä joustavasti oppilaitosmuotoisesta oppisopimusmuotoiseen
koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelija pystyy entistä
joustavammin siirtymään suorittamaan opintojaan oppisopimusmuotoisesti ja
oppisopimusmuotoisesta koulutuksesta pois, mutta tätä joustavuutta on edistettävä
huomioimalla uudistuneen lainsäädännön luomat mahdollisuudet esimerkiksi
opintososiaalisissa eduissa.

OSKUn mielestä nykymuotoista oppisopimusta tulee kehittää paremmin nuorille sopivaksi:
vähemmän byrokraattiseksi ja houkuttelevammaksi sekä nuorille että työnantajille.
Oppisopimuksen hyödyntämistä nuorten kohdalla voidaan edistää esimerkiksi siten, että
peruskoulupohjalta ammattia opiskelemaan tuleva alle 18-vuotias voisi sovittaessa aloittaa
vähintään 50% TES:n mukaista alinta palkkaa alemmalla korvauksella ja sitten omalla
ahkeruudellaan ja osaamisellaan nostaa oppisopimuksesta maksettavaa korvausta sitä
mukaa kun hänen osaamisensa ja taitonsa karttuvat – joko näytöillä tai muilla suorituksilla.
OSKUn mielestä täytyy olla mahdollista, että omalla työllään ja ahkeralla osaamisen
kehittämisellä nuori voisi päästä nopeastikin nostamaan ansioitaan.

2.8 Yhdistelmätutkinnot

OSKU pitää yhdistelmätutkintoja eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon
suorittamista hienona ja tärkeänä vaihtoehtona. Tutkinnot antavat erinomaisen pohjan
esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnoille, joissa tarvitaan sekä teorian että käytännön
osaamista. On myös kätevää, että on ammatti mutta samalla myös ylioppilastutkinto, jotka
molemmat avaavat monia ovia tulevaisuutta ajatellen. Yhdistelmätutkinnon
mahdollisuudesta tulee tiedottaa paremmin jo peruskoulussa. Kaksois- tai
kolmoistutkinnon suorittamisen sujuvuudelle oppilaitosten välinen toimiva yhteistyö on
edellytys.

OSKU on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhdistelmätutkinnon tulee jatkossakin
perustua vapaaehtoisuuteen ja sitä ei tule ulottaa automaattisesti koskemaan kaikkia
toisen asteen opiskelijoita. Yhtenäinen toinen aste olisi OSKUn mielestä ammatillisen
koulutuksen laadun romuttaja. Toisen asteen koulutuksen on pohjauduttava malliin, jossa
lukio ja ammatillinen koulutus toteuttavat toisistaan erillisiä tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan
sulje pois tarkoituksenmukaista yhteistyötä esimerkiksi tilajärjestelyjen suhteen.

OSKU uskoo valinnanvapauteen ja yksilön päätäntäkykyyn omista intresseistään. Näin on
myös nuorisokoulun kohdalla, jota ei pidä ajaa yhtenäistämään toista astetta. Kaikilla on
nyt mahdollista suorittaa halutessaan vaativa yhdistelmätutkinto. OSKU katsoo, että
yhdistelmätutkinnosta ei pidä tehdä helpompaa ja kevyempää välimuotoa yhtenäisen
toisen asteen nimissä. Opintojen laatu on tärkeää ja se pysyy hyvänä jatkossakin, kun
toinen aste perustuu duaalimalliin.

2.9 Aikuisopiskelu

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä perustutkinto-opiskelijat sekä aikuisopiskelijat on
tuotu saman lainsäädännön piiriin. Noin 60% toisen asteen ammatillisista opiskelijoista on
yli 20-vuotiaita. On tärkeää huomioida aiempi osaaminen opinnoissa, eikä turhaan kerrata
samoja asioita mitkä ovat tulleet jo työelämän kautta aikuisopiskelijoille tutuiksi. OSKU
pitää tärkeänä, että yhteisessä lähiopetuksessa mennään nuorten tahdissa mutta näkee
paljon uusia oppimisen mahdollisuuksia puolin ja toisin yhdistetyssä mallissa.
Oppivelvollisuuden astuttua voimaan on pyrittävä täysin maksuttomaan toiseen asteeseen,
ettei oppivelvollisuuden ulkopuoliset joudu eriarvoiseen asiaan.

2.10 Kansainvälisyys

Osana ammatillisia opintoja on mahdollista lähteä ulkomaille työpaikalla tapahtuvaan
oppimiseen tai opiskelijavaihtoon. Opiskelijoiden oikeudesta suorittaa tutkinto tai
tutkinnonosia ulkomailla tulee tiedottaa ja kannustaa voimakkaammin, jotta tämä
vaihtoehto nähdään aidosti mahdollisena. Liian usein on opiskelijan omasta
aktiivisuudesta kiinni, että ulkomailla suoritettaviin opintoihin lähdetään. Kuitenkin kaikilla
aloilla tutustuminen työelämään toisessa maassa ja kulttuurissa avartaisi käsitystä omasta
ammatista ja antaisi yleisiä valmiuksia valmistumisen jälkeiseen elämään.

Oppisopimuksen suorittaminen ulkomailla tulee mahdollistaa nykyistä helpommin.
OSKUn mielestä oppilaitosten pitää voida ansaita kipeästi kaivattuja euroja myymällä
osaamistaan ulkomaille. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen koulutusviennin esteitä
on kuitenkin tällä hetkellä enemmän kuin mahdollisuuksia. Koulutusvienti ei OSKUn
mielestä saa vaikuttaa perustoimintoja heikentävästi, mutta se tulee nähdä tervetulleena
mahdollisuutena viedä suomalaista koulutusosaamista maailmalle esimerkiksi myymällä
tiettyjen ammattitutkintojen tai ammatillisten opettajien koulutusta paikan päälle
kohdemaihin. Suomalaiset opiskelijat tulee nähdä voimavarana koulutusviennissä:
esimerkiksi merkonomiopiskelijoita voitaisiin hyödyntää koulutuksen kaupallistamisessa ja
konseptoinnissa.

Työelämä kansainvälistyy jatkuvasti, eikä kovinkaan moni tule enää selviämään ilman
kielitaitoa tai eri kulttuurien ymmärrystä. Kotikansainvälistymiseen tulisi tarjota
oppilaitoksessa kaikille mahdollisuus riippumatta siitä, onko opiskelijalla henkilökohtaisia
valmiuksia lähteä itse ulkomaille. OSKU toivoo kansainvälistymisjakson sisältyvän jatkossa
kaikkien amisten tutkinnon perusteisiin. Kansainvälisiä linjoja tulisi tarjota myös muilla
aloilla kuin liiketaloudessa ja erilaisia kulttuurivaihtoja ja -vierailuja tulee järjestää kaikkien
opiskelijoiden saataville.

Amikset haluavat enemmän opetusta kielistä ja eri kulttuureista – sekä vaihtoihin lähteville
että Suomessa opiskeleville. Ulkomaille lähteville tulisi tarjota koulun puolesta
”valmennuskurssi vaihtoon”, jolloin sopeutuminen nopeutuisi ja helpottuisi. Kulttuuriin
sopeutuminen ja maan tapojen haltuunotto voi alkaa jo kotoa käsin. OSKU katsoo, että
oppilaitosten pitäisi yhä enemmän tukea ja kannustaa opiskelijoita kansainvälistymiseen
työpaikalla tapahtuvan oppimisen yhteydessä: monet työpaikalla tapahtuvat oppimiset
voisi suorittaa ulkomailla, mutta kaikki eivät tästä mahdollisuudesta tiedä. Jatkossa
oppisopimuksiinkin tarvitaan joustoa. Oppisopimuksen tekeminen ulkomailla tulisi
mahdollistaa myös silloin, jos työnantaja ei ole kotimainen yritys. Oppisopimusten
tekemiseen ulkomailla on myös kannustettava.

2.11 Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus oppilaitoksissa

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee hyvin moninainen joukko erilaisista taustoista
tulevia henkilöitä, ja myös hyvin erilaisia vakaumuksia. Tämä on tärkeää huomioida
kaikessa oppilaitoksen toiminnassa, esimerkiksi uskontojen harjoittamiseen liittyen. Aidon
uskonnonvapauden toteutumiseksi on hyvin keskeistä, että uskonnon harjoittamiseen
tarkoitettavia tilaisuuksia ei naamioida yleisiksi koulun juhliksi tai tiedotustilaisuuksiksi.
Näihin juhliin tulee jokaisen voida osallistua vakaumuksestaan huolimatta. Mikäli erilaisia
uskonnon harjoittamiseen tarkoitettuja tilaisuuksia järjestetään, on hyvin tärkeää taata
kaikille opiskelijoille tosiasiallinen mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta oman vakauden
mukaisesti ja vaihtoehtoisen toiminnan olla mielekästä, eikä aiheuttaa minkäänlaisia
negatiivisia vaikutuksia opiskelijalle.

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu suuret paineet maahanmuuttajien kotouttamisen ja
kouluttamisen osalta. OSKUn mielestä sekä nuorille että aikuisille maahanmuuttajille
täytyy tarjota mahdollisuus päästä koulutuksen piiriin ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Opiskelijoiden ohjaus tulee tässäkin tapauksessa tapahtua opiskelijalähtöisesti ja
kannustaa suuntautumaa niille aloille, joihin opiskelija aidosti haluaa. Myös tutkintojen
tarjontaa englannin kielellä tulee laajentaa. Kielikursseja pitää pystyä takaamaan jokaiselle
sopivalle tasolle sekä opiskelemaan tutkintoa. Lisäksi tarvitaan suomalaiseen kulttuuriin ja
työelämän pelisääntöihin tutustumista sekä yrittäjyyskoulutusta. Tämä koskee sekä nuoria
että heidän huoltajiaan: myös maahanmuuttajanuorten vanhemmat tulee huomioida
jatkossa paremmin oppilaitoksissa.

OSKU katsoo, että kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen saapumista tulee edelleen
pyrkiä helpottamaan. OSKU kannattaa opiskelijoiden toimeentuloedellytyksen
helpottamista siten, että opiskelijan on esitettävä selvitys toimeentulostaan vain
ensimmäisen vuoden ajalta. Tämä auttaa myös siihen, että suomalaiset opiskelijat saavat
kansainvälisiä kokemuksia ja kontakteja. Pidämme hyvänä ehdotusta, jonka mukaan
opiskelija voisi jatkossa hakea ja saada oleskeluluvan koko opintojen ajaksi. Muutoksella
mahdollistetaan se, että opiskelija voi keskittyä tutkintonsa edistämiseen ilman tarpeetonta
huolta jatkoluvan hakemisesta kesken opintojen.

2.12 Korkea-asteelle hakeutuminen

Skaalaan 1-5 perustuva arvosteluasteikko on tarkoituksenmukainen ja tuo monipuolisesti
esille opiskelijan osaamistason. Laajempi arvosteluasteikko mahdollistaa myös sen, että
korkeakoulut voivat hyödyntää ammattiin valmistuneen todistusta opiskelijavalinnassaan –
sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen tulee tähän mahdollisuuteen tarttua.
Todistusvalinnasta ei kuitenkaan saa tulla ainoa väylä korkea-asteen opintoihin, vaan
myös valintakokeeseen pohjautuva väylä on säilytettävä rinnalla. Yhteiset tutkinnon osat
tulee myös arvioida pelkän hyväksytty/hylätty -merkinnän sijaan numeerisin arvosanoin ja
näiden arvosanojen on näyttävä tutkintotodistuksessa yhdenvertaisesti ammatillisten
opintojen kanssa.

OSKU toivoo, että reformin tuoman osaamisperusteisuuden myötä joustavat ja yksilölliset
tutkinnon suorittamisen tavat yleistyvät, ja nuori voi halutessaan tiivistää perustutkinnon
suorittamista –tai toisaalta käyttää tarvittaessa enemmänkin aikaa tarvittavien
työelämävalmiuksien hankkimiseen ennen valmistumistaan. Tiivistämistä ei saa
kuitenkaan tehdä siten, että se vaarantaa missään tilanteessa nuorten jatko-opintokelpoisuuden. Amiksille ei saa luoda reittejä, mistä ei voi jatkaa opintoja korkea-
asteelle. OSKU haluaa varmistaa, ettei ammatillista koulutusta kehitetä ainoastaan
tavoitteen pohjalta lisätä korkeakoulutettujen määrää Suomessa tulevaisuudessa. Jatko-opintokelpoisuuden rinnalla pitää OSKUn mielestä ruveta puhumaan myös
työkelpoisuudesta.

2.13 Elinikäinen oppiminen

Elinikäinen oppiminen korostuu entistä enemmän tulevaisuudessa muuttuvassa
maailmassa. OSKU pitää tärkeänä, että jatkokouluttautumiseen kannustetaan koko
työuran ajan ja se tehdään mahdollisimman sujuvaksi ja joustavaksi. Ammatillinen
koulutus on mahdollisuus peruskoulun päättäneen nuoren lisäksi aikuiselle jo tutkinnon
omaavalle kuin miltei kenelle tahansa täydentää osaamistaan. Ammatillisen koulutuksen
rahoituksessa on huomioitava nykyistä paremmin ammatillisen koulutuksen moninaiset
tehtävät ja esimerkiksi ammatillisen koulutuksen rooli jatkuvan oppimisen haasteeseen
vastaamisessa. Myös pelkkien tutkinnonosien suorittaminen on nykyisin mahdollista ja tätä
mahdollisuutta tulee aktiivisesti markkinoida sekä opiskelijoille että työnantajille.
Elinikäinen oppiminen tulee aidosti olla kaikkien saavutettavissa, eikä osaamisen
täydennys työelämässä saa olla varallisuudesta kiinni.

2.14 Opiskelijatoiminta

OSKU kannattaa aktiivista kansalaisuutta ja hyvää yhteisöllisyyttä synnyttävää toimintaa.
Opiskelijoilla tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin opiskelijoihin liittyviin tai heidän
asemaansa vaikuttaviin päätöksiin. Opiskelijakunnissa ja -yhdistyksissä on valtava
potentiaali aktivoida opiskelijoita ja saada heitä tuomaan esiin taitojaan ja vahvuuksiaan.
Myös oppilaitosten tuleekin pyrkiä aktivoimaan ja rekrytoimaan opiskelijoita mukaan
opiskelijakuntatoimintaan. Opettajien ja muun oppilaitoksen henkilökunnan edustajien
asenteen tulee olla opiskelijoiden omaehtoisuutta tukevaa sekä aidosti kannustavaa.

Koulutuksen järjestäjien on varmistettava, että opiskelijakuntatoiminnalle on riittävästi
tukea ja resursseja. Näihin kuuluvat myös riittävät toimitilat. Opiskelijakuntatoiminnan
tukemiseen on nimettävä vastuuhenkilö oppilaitoksen opetus- ja ohjaushenkilöstöstä ja
hänelle on osoitettava tähän tehtävään riittävä työaikaresursointi. Opiskelijakuntatoimintaa
tukevan henkilön on tunnettava ohjausroolinsa: hänen tehtävänsä on nimenomainen
tukea, tsempata ja kannustaa opiskelijoita opiskelijakuntatoiminnan toteuttamisessa – hän
ei kuitenkaan ole päällepäsmäri tai päätöksentekijä.

OSKU haluaa lisää koulutusta opiskelijakunta- ja opiskelijatoiminnasta sekä sen
tukemisesta myös opettajille. OSKU tarjoaa opastusta opiskelijakuntatoimintaan ja toivoo,
että kaikissa oppilaitoksissa olisi toimiva opiskelijakunta/-yhdistys. Oppitunteja tulee voida
toisinaan käyttää esimerkiksi opiskelijakunnan hallituksen kokouksiin tai tapahtumien
suunnitteluun. Opiskelijakuntatoiminnasta sekä tutor-toiminnasta on saatava
osaamispisteitä ja hyväksilukuja opintoihin. Ammatillisiin perustutkintoihin on voitava liittää
vaikuttajan opintopolku eli kokonaisuus, johon voi sisällyttää opintopisteitä aktiivisesta
opiskelijatoiminnasta ja opiskelijavaikuttamisesta.

2.15 Ammatillisen koulutuksen rahoitus

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien saaman perusrahoituksen tasoa on myös nostettava
ja lukuisista erillisistä, oppilaitoksia kuormittavista rahoitushakuprosesseista on pyrittävä
eroon. On tärkeää, että oppilaitokset voivat keskittyä ydintehtäväänsä eli opetukseen
jatkuvien rahoitushakemusten tekemisten sijaan. Pitkäjänteisesti suunniteltu työ
oppilaitoksissa on niin henkilöstön, työelämän kuin opiskelijoidenkin etuna. OSKU
kannattaa perusrahoituksen osuuden pitämistä vähintään 70% tasolla ammatillisen
koulutuksen rahoituksesta.

OSKU pitää hyvänä asiana, että rahoitusjärjestelmä ohjaa koulutuksen järjestäjän
toimintaa ja lisää sen tavoitteellisuutta ja koulutusjärjestelmän tarpeisiin vastaamista.
Opiskelijoiden aidon osallisuuden toteutuminen sekä opiskelija- ja tutortoiminnan
tukemisen taso tulee nähdä myös yhtenä oppilaitoksen arviointikriteerinä. Opiskelijoiden
osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumista on jatkossa arvioitava yhtenä
oppilaitoksen rahoituksen perusteena.

3 Sosiaalipolitiikka

3.1 Opintotuki

Nykytilanteessa lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti toisen asteen ammatillisessa
koulutuksessa opiskelevia verrattuna korkeakouluopiskelijoihin, joilla taas palkalliset
harjoittelujaksot eivät vaikuta opintotukioikeuteen, vaan näistä kertyvät ansiotulot
huomioidaan opintotuen tulovalvonnan yhteydessä. Osa harjoitteluista voi olla kestoltaan
vain muutamia viikkoja, ja on kohtuutonta, että opiskelijat joutuvat kelan perintäkierteeseen
sen vuoksi. Opintotuen tulee mahdollistaa oppisopimuksella opiskelu tulorajoihin
perustuen.

Huoltajien tulot eivät saisi vaikuttaa nykyisenkaltaisesti, esimerkiksi että huoltajan uuden
aviopuolison tulotkin voivat estää vanhemman luona asuvalta opiskelijalta tuet, vaikka
hänellä ei ole mitään elatusvelvollisuutta opiskelijaan. Yhä useampi opiskelija joutuu
nykyään muuttamaan varhaisessa vaiheessa pois vanhempien luota. OSKU vaatii, että
huoltajien tulojen vaikutus opintotukeen on poistettava ja myös alle 17-vuotiaat on otettava
opintotuen piiriin.

Opintojen rahoittamiseen toisella asteella on saatavilla myös opintolainaa.
Opintotukijärjestelmää ei kuitenkaan tule kehittää lainapainotteiseksi, eikä opiskelijan
toimeentulon edellytyksenä saa olla opintolainan nostaminen. OSKU myös vaatii, että
opiskelijalta ei saa evätä oikeutetta toimeentulotukeen, sillä perusteella, että hän ei ole
nostanut opintolainaa.

3.2 Koulumatkatuki

Yksi toisen asteen opiskelijoiden merkittävä tukimuoto on koulumatkatuki. Koulumatkatuen
myöntämisperusteisiin tarvitaan joustoa ja tervettä järkeä, kun kyse on esimerkiksi
eroperheistä tai muista erikoistapauksista. Maksuttoman koulutuksen myötä tuli toivottu
kilometrivaatimuksen lyhennys, mutta monta asiaa jäi korjaamatta. Ammatillisen
koulutuksen reformissa tapahtuneita muutoksia ei ole vielä onnistuttu huomioimaan
koulumatkatuen kehittämisessä, on kohtuutonta, että hetkelliset muutokset opintojen
suoritustavassa saattavat keskeyttää koulumatkatuen saamisen. Koulumatkatuen
myöntämisperusteet on ajanmukaistettava ja samalla varmistettava, että tuen tarpeen
mittaamisessa huomioidaan koulumatkan pituuden lisäksi siihen kuluva aika.

Mikäli opiskelija saa kesätöistä hyväksilukuja tutkintoonsa, tulisi OSKUn mielestä
koulumatkatuki myöntää myös kesän ajalle – etenkin, kun töiden perään voi joutua
lähtemään yhä kauemmas. Mikäli opiskelija joutuu lähtemään itsestä työpaikalla
tapahtuvaan oppimiseen kauemmas, tulee OSKUn mielestä kulut korvata
täysimääräisenä. Kaupunkien tulee myöntää opiskelija-alennuksia nykyistä enemmän
kaupunki- ja paikallisliikenteestä, jolloin opiskelijoiden vapaa-ajan liikkuminen helpottuisi.
Opiskelija-alennuksen saamisen byrokratiaa tulisi keventää opiskelijan eduksi.

3.3 Asuminen

Vuokrasopimuksesta riippumatta samassa asunnossa asuvia kämppiksiä ei voida katsoa
kuuluvan samaan talouteen ja siten muodostamaan ruokakuntaa. Tästä syystä
kämppäkaverin tulot eivät saa vaikuttaa toisen kämppäkaverin yleiseen asumistukeen. OSKU katsoo, että myös alaikäisellä opiskelijalla on oltava oikeus yleiseen asumistukeen.

Monet oppilaitokset tarjoavat kaukaa tuleville opiskelijoilleen opiskeluviikon ajaksi ilmaisen
asuntolan oppilaitoksen yhteydessä. Ilman asuntoloita monen nuoren opiskelu ammattiin
olisi mahdotonta. OSKU vaatii lisää asuntolapaikkoja amiksille. Asuntoloihin tulee
panostaa enemmän, niihin täytyy tehdä kuntotarkastukset säännöllisin väliajoin ja
asumiseen tarkoitettujen rahojen tulee mennä asuntoloiden kehittämiseen. Kaupunkien on
myös rakennettava aidosti edullisia asuntoja, jotta niitä riittää mahdollisimman monelle
opiskelijalle. Asuntolassa asuvia opiskelijoita tulee kouluttaa heidän oikeuksistaan liittyen
kotirauhaan ja mahdollisiin erotustoimenpiteisiin. Asuntolan henkilökunta ei saa ilman
painavaa syytä vierailla kutsumatta asujan huoneessa. Asuntola on opiskelijan koti ja sitä
tulee myös henkilökunnan toimesta kohdella sen mukaisesti.

Rangaistuskäytäntöjen osalta oppivelvollisuuden piirissä olevia opiskelijoita ja ei
oppivelvollisuuden piirissä olevia opiskelijoita tulee kohdella yhdenvertaisesti.

3.4 Työssäkäynti

Työssäkäyntiä opintojen ohessa ei tule nähdä pahana seikkana tai syynä koulun
keskeytymiseen tai viivästymiseen. Monilla opiskelijoilla oman alan töidenteko tukee
opintoja tai toisaalta työn kautta voi löytää myös alan, joka kiinnostaa, mikäli sitä ei
oppilaitoksessa ole löytänyt. Töiden teosta saa myös arvokasta kokemusta, joka edistää
työllistymistä valmistumisen jälkeen.

Vuositulorajan tarkkailussa vastuu tulojen tarkkailusta on opiskelijalla itsellään. Työn
tekemisestä ei koskaan pidä rangaista, eikä opiskelijoiden työntekoa tule nähdä huonona
asiana. Siksi tulorajoja pitää korottaa reilusti. Tulorajojen alentamista emme voi hyväksyä,
sillä se antaisi täysin vääränlaisen signaalin työn tekemisen tärkeydestä. Mikäli tulorajat
laskisi, ja yhä useampi opiskelija tippuisi pois opintotuen piiristä, he joutuisivat tekemään
entistä enemmän töitä. Tulorajat eivät saa jäädä laahaamaan jäljessä yleisestä ansiotason
kehityksestä, ja työn tekemisen tulisi olla opiskelijalle aina aidosti kannattava vaihtoehto.

3.5 Yrittäjyys

On erittäin tärkeää, että opiskelijoille rakennetaan positiivinen kuva yrittäjyydestä ja sen
mahdollisuuksista opintojen aikana. Toisen asteen oppilaitosten tulisi panostaa
yrittäjyysopintoihin ja uusien yrittäjyysvalmiuksien opettamiseen: erilaiset
yrittäjyyshautomot ja yrityksen perustamiskurssit ovat mainioita esimerkkejä
käytännöllisestä oppimisesta ja rohkaisemisesta yrittämisen polulle. Yrittäjyyskasvatus
perehdyttää oivalla tavalla myös työelämään ja lisää ymmärrystä yritysten
toimintalogiikasta, eikä sen tavoite ole tehdä kaikista yrittäjiä. Yrittäjyyttä täytyy edistää
myös aloilla, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut
pinnalla.

Paikallisten koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän yhteistyö on näiden tavoitteiden
toteuttamisessa avainasemassa. Opiskelijoiden on hyvä tutustua yrityksiin opintojen
aikana ja yrittäjien on nykyistä enemmän käytävä kertomassa toiminnastaan
oppilaitoksissa. Siten tieto yrittäjyydestä leviää laajemmin ja konkreettisemmin molemmille
osapuolille. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus tutustua yrityksiin opintojen aikana ja
yrittäjille pääsy oppilaitoksiin kertomaan työelämästä.

OSKU haluaa amisten yrittäjyyskasvatuksesta luovaa ja toiminnallista. Opiskelijat tulisi
nähdä voimavarana, ja heidät voisi laittaa enemmän ideoimaan sisältöjä.
Yrittäjyyskursseilla tulisi käsitellä enemmän sitä, miten pystyt perustamaan yrityksen.
Mikäli tuleva tai valmistunut ammattilainen haluaa yrittäjäksi, hän ei ammatillisen
perustutkinnon tarjoamilla valmiuksilla tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittäjäpolulle tulisi
kannustaa nykyistä enemmän ja tarjota paremmat valmiudet niille, ketkä siitä ovat
kiinnostuneita. Nuoria yrittäjiä tulee kannustaa mahdollisin verohelpotuksin.

3.6 Opiskelijoiden hyvinvointi

Kuntien opiskeluhuollon henkilöstötilanne ei ole Suomessa kaikkialla ajan tasalla. Erityisen
huolestuttavaa on, että alueellinen tasa-arvo ei palveluiden saatavuudessa toteudu.
Amisten hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon on kohdistettava selkeästi nykyistä enemmän
resursseja – panostaen erityisesti ennaltaehkäiseviin, matalan kynnyksen palveluihin.
Opiskeluterveydenhuollon siirtyessä maakuntiin on erityisen tärkeää huolehtia, että
palvelut ovat aidosti opiskelijoiden saavutettavissa. Opiskelijoiden terveydenhuolto ei saa
olla vain oireiden hoitamista vaan ongelmien syihin puuttumista. Oppilaitosten pitää tehdä
yhä enenevässä määrin moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi etsivän nuorisotyön
kanssa. Avun hakemisen kynnystä täytyy madaltaa kaikin keinoin. Erityisesti
mielenterveyspalveluiden pariin hakeutumisesta tulee tehdä helppoa ja tätä varten
opiskelijoiden psykologipalvelut tulee olla nykyistä huomattavasti paremmin saatavilla.
OSKU esittääkin, että toiselle asteelle luotaisiin malli, jossa jokaiselle opiskelijalle
taattaisiin kaksi psykologi/kuraattori/terveydenhoitajakäyntiä vuodessa, jotka keskittyisivät
juuri jaksamiseen, hyvinvointiin ja mielenterveyden teemoihin. Opiskelija voisi halutessaan
jättää nämä käyttämättä. OSKU näkee, että tämä helpottaisi opiskelijoiden hakeutumista
avun piiriin myös niissä tilanteissa, missä opiskelija ei itse välttämättä koe tarvitsevansa
apua, vaikka todellisuudessa avuntarve olisi olemassa.

OSKU vaatii, että terapiatakuu toteutetaan valtakunnallisesti mahdollisimman pian.
Koronapandemia on heikentänyt entisestään nuorten jaksamista ja mielen hyvinvointia.
Meillä ei ole varaa menettää kokonaista sukupolvea mielenterveysongelmille.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatimat opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoituksen
valtakunnalliset suositukset ovat osoittautuneet riittämättömäksi ohjauskeinoksi, sillä
suositukset eivät tällä hetkellä toteudu kaikkialla Suomessa. OSKU vaatii, että annetut
henkilöstömitoitussuositukset muutetaan velvoittaviksi ja että opiskeluhuollon
kuraattoreiden ja psykologien henkilöstömitoitusta on ohjattava samaan tapaan.
Terveydenhuollon ja hammashuollon on oltava maksutonta toisen asteen opiskelijoille.
Alle 25-vuotiaille on tarjottava myös maksuton ehkäisy.

3.7 Opiskelijoiden elintavat

OSKU näkee, että terveellisiin elämäntapoihin kannustamiseen ja päihteiden liikakäytön
vähentämiseen tulisi kiinnittää oppilaitoksissa erityistä huomiota. Opiskelijoille tulee tarjota
terveellistä ja monipuolista ravintoa joka päivä, kasvisruokavaihtoehto mahdollistaen.
Tämän lisäksi OSKU esittää, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus maksuttomaan
aamupalaan. Oppilaitosten tulee tarjota ilmaista liikunnallista harrastus- ja kerhotoimintaa
tai vähintäänkin tehdä yhteistyötä kunnan liikuntatoimen kanssa. Työkyky-passia tulisi
kehittää ja ottaa aktiivisemmin käyttöön kaikissa oppilaitoksissa.

OSKU katsoo, että liikkumisen mahdollisuuksia tulisi lisätä nuorten luontaiseen
elämänpiiriin ja hengailupaikoille. Opetusympäristöjen tulisi olla aktivoivia ja istumisen
vähentämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajasti sekä ottaa työergonomia huomioon
myös ammatillisissa oppilaitoksissa. Liikkuva koulu -hankkeen laajentaminen kaikkiin
ammatillisiin oppilaitoksiin on erittäin toivottavaa. OSKU haluaa, että Liikkuva
amis saadaan kaikkien amisten ulottuville mahdollisimman pian ja että opiskelijat
osallistetaan suunnitteluun.

3.8 Selkeyttä systeemeihin

Suomessa on moniluukkuisuuden ongelma. Opintojen keskeytyessä nuori tai mahdollinen
huoltajaan ei aina tiedä, mistä hakea neuvoja ja apua. Nuoria pompotetaan vielä liikaa
luukulta toiselle. Koulutustakuu, joka takaa kaikille työttömille alle 25-vuotiaille ja
vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille henkilöille opiskelu-, työharjoittelu- tai työpajapaikan,
on ollut tervetullut kädenojennus tietään etsiville nuorille. Erityisen tervetullut on ollut
ajattelutavan muutos siitä, että näitä nuoria aletaan etsiä, eikä heidän tarvitse enää etsiä.
Ohjaamo- hanke on tuonut kaivattuja ratkaisuja ongelmiin, ja OSKU kannattaa hankkeen
jatkamista.

OSKU peräänkuuluttaa yhteisötakuun täysmittaista toteutumista. Toisaalta systeemi ei saa
opettaa myöskään täyteen passiivisuuteen, vaan oikeuksista täytyy seurata
velvollisuuksia. Suomen sosiaaliturva on hyvin pirstaleinen, ja OSKU vaatii, että nuoret ja
opiskelijat otetaan mukaan sosiaaliturvan uudistukseen. Tukijärjestelmää on
yksinkertaistettava, eikä opintotukea voida jättää uudistuksen ulkopuolelle. OSKU
suhtautuu positiivisesti perustuloon, jos se vähentäisi byrokratiaa myös nuorten osalta ja
parantaisi heidän toimeentuloaan. Tukien nostaminen ei ikinä saisi estää työn
vastaanottamista, ja työnteon tai koulutuksen aloittamisen tulee olla nuorelle aina
kannattavin vaihtoehto. On tärkeää panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja takuun
tekemiseen ymmärrettäväksi. Vaihtoehtoja on ja niistä tulee jokaiselle ilman työ- tai
opiskelupaikkaa olevalle löytää se sopivin vaihtoehto.

3.9 Nuorten ja opiskelijoiden osallisuus

Nuoria ja opiskelijoita on kuultava kaikissa heitä koskevissa asioissa. Nuoria on kuultava
aidosti kaikilla päätöksenteon tasoilla niin oppilaitoksista kuntiin, kunnista maakuntiin kuin
maakunnista valtakunnan päätöksentekoon. Nuorille on tarjottava aitoja vaikuttamisen
keinoja, joissa myös vaikuttamismahdollisuudet ovat todellisia. Äänestysikäraja ja ehdolle
asettumisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen kaikissa vaaleissa. Myös kansalais- ja
kuntalaisaloitteen allekirjoittamisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen. Äänioikeuden
käyttämisen tulee olla mahdollista myös sähköisiä järjestelmiä käyttäen.

Nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen rooli nuorten ja opiskelijoiden vaikuttamisen väylänä ja
hyvinvoinnin edistäjänä on tunnustettava nykyistä voimakkaammin. Järjestöjen rahoitus ja
toimintaedellytykset on turvattava, eikä nuoriso- ja opiskelijajärjestöille jaettavia
valtionapuja tule leikata. Hyvinkin pienillä avustuksilla toimintaansa pyörittäville
nuorisojärjestöille avustusmäärärahojen laskut saattaisivat pahimmillaan tarkoittaa
toiminnan merkittävää supistamista tai jopa koko toiminnan lakkauttamista. Nuorisotyön
määrärahoista leikkaaminen olisi leikkaamista yhteiskunnan tulevasta hyvinvoinnista.
Nuoret on otettava mukaan tekemään eläkepäätöksiä, jotta turvataan eläkejärjestelmän
uskottavuus ja luotettavuus myös nuoren sukupolven näkökulmasta. Työeläkejärjestelmän
perusta on säilytettävä nykyisellään ja eläkejärjestelmän rahoitusta käsiteltävä
kokonaisuutena. Taitettu indeksi on säilytettävä. Kaikesta tehdystä työstä on kartuttava
eläkettä.

Maapallon kestävyys on sukupolvikysymys. Maailmaa on rakennettava nykyisten ja
tulevien sukupolvien kannalta kestävällä tavalla. Suomen on aidosti sitouduttava kestävän
kehityksen edistämiseen ja kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Nuorten on voitava
osallistua aktiivisesti ilmastopolitiikkaa käsittelevään keskusteluun ja päätöksentekoon.
Päättäjien on otettava nuorten ilmastoahdistus vakavasti ja toimittava sen ratkaisemiksi.

3.10 Yhdenvertaisuus

OSKU pitää ehdottoman tärkeänä, että kaikissa oppilaitoksissa on nollatoleranssi
kaikenlaiselle kiusaamiselle, häirinnälle ja syrjinnälle. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä
sukupuoleen, etnisyyteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon, poliittiseen
vakaumukseen tai muuhun henkilöön liittyvän syyhyn katsomatta. On oppilaitosten tehtävä
pitää huolta, että jokainen kokee olonsa koulussa turvalliseksi. Työrauhaongelmiin
ammatillisissa oppilaitoksissa on kiinnitettävä huomiota ja varmistettava, että
oppilaitoksessa ja opetuksessa vallitsee oppimista edistävä ilmapiiri. Jokaisella
ammatillisen koulutuksen järjestäjällä on oltava yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää
toimintaohjeet kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn ja niihin puuttumiseen. Opiskelijoiden
on voitava osallistua suunnitelman laadintaan, toteuttamiseen ja päivittämiseen.

Kaiken tapainen häirintä ja väkivalta tulee ehdottomasti tuomita oppilaitoksissa ja
mahdollisiin tapauksiin tulee puuttua välittömästi. Eteenkin sukupuolittuneilla aloilla tulee
oppilaitosten tarkastella käytänteitään estääkseen mahdollisen sukupuolittuneen häirinnän
ja väkivallan, tapahtui se sitten henkilökunnan tai opiskelijoiden toimesta.
OSKU katsoo, että yhdenvertaisuuslain näkökulmasta on erityisen tärkeää henkilötietoja
käsiteltäessä huomioida, millaisia tietoja kerätään ja millä perusteella. Yhdenvertaisuuden
on toteuduttava kaikessa oppilaitoksen arjessa, ja myös henkilötietoja käsiteltäessä.

OSKU pitää hyvänä asiana, että vuoden 2021 aikana tietosuojaopas on laadittu ja uskoo
sen olevan oppilaitoksille tarpeellinen ja hyödyllinen. OSKU muistuttaa, että opiskelijoista
on tarpeen kerätä vain välttämättömät henkilötietoa koskevat asiat. On hyvin tärkeää pitää
tietoturvasta huolta ja varmistaa, ettei kenenkään opiskelijan tietoja saa luovuttaa
ulkopuolisille, ja ettei kerättävät tiedot vaikuta negatiivisesti opiskelijaan suhtautumiseen
tai esimerkiksi hänen saamiin tukipalveluihin tai kohteluun opinnoissa. Kaikkiin
tietosuojarikkeisiin on suhtauduttava asian vaatimalla vakavuudella ja toimittava lain
vaatimin seuraamuskäytännöin.

4 Koronan jälkeinen aika

Koronapandemia on vaikuttanut vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan vuosina 2020–
2021. On selvää, että koronasta aiheutuneita seurauksia oppimisvajeeseen,
mielenterveyteen, hyvinvointiin ja syrjäytymiseen tullaan korjaamaan vielä pitkään. Mitä
nopeammin toimimme, sitä nopeammin pystymme korjaamaan koronan seurauksia.
OSKU pitää erityisen tärkeänä, että jokaiselle pandemia-aikana opiskelleelle toteutetaan
ylimääräinen terveystarkastus, joka keskittyy psykososiaalisten ongelmien ja haasteiden
selvittämiseen sekä jaksamisen tukemiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että oppilaitoksissa
mahdollistetaan yhteisöllinen toiminta ja tuetaan yhteisön hyvinvoinnin kehittymistä. Tätä
varten tulee koulussa toteutettavalle nuorisotyölle luoda resursseja, parantaa
mielenterveyspalveluita ja lisätä lähiopetuksen määrää.