Edunvalvonnan tavoitteet

OSKUn tavoiteohjelma 2021

OSKU ry:n 19. sääntömääräisen liittokokouksen vahvistama 29.11.2020

 

Sisällys

 

1 Johdanto

2 Koulutuspolitiikka

2.1 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen ja saavutettavuus

2.2 Opinto-ohjaus & nivelvaiheet

2.3.Opintojen sisältö ja tutkinnon perusteet

2.4 Yhteiset tutkinnon osat

2.5 Opetus ja opettajat

2.6 Koulutussopimus (työssäoppiminen)

2.7 Oppisopimus

2.8 Yhdistelmätutkinnot

2.9 Aikuisopiskelu

2.10 Kansainvälisyys ja maahanmuuttajien koulutus

2.11 Korkea-asteelle hakeutuminen

2.12 Elinikäinen oppiminen

2.13 Opiskelijatoiminta

2.14 Ammatillisen koulutuksen rahoitus

2.15 Ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja tulevaisuus

3 Sosiaalipolitiikka

3.1 Opintotuki

3.2 Koulumatkatuki

3.4 Asuminen

3.5 Työssäkäynti

3.6 Yrittäjyys

3.7 Opiskelijoiden hyvinvointi

3.8 Opiskelijoiden elintavat

3.9 Selkeyttä systeemeihin

3.10 Nuorten ja opiskelijoiden osallisuus

 

1 Johdanto

Ammatillinen koulutus on erinomainen vaihtoehto peruskoulunsa päättävälle nuorelle kuin osaamistaan täydentävälle aikuiselle. Se on tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää, ja keskeinen osa jatkuvasti korostuvassa jatkuvassa oppimisessa. Vuonna 2019 ammatillisessa koulutuksessa opiskeli hieman reilu 320 000 henkilöä, ja vuoden 2018 tilastojen mukaan yli 20-vuotiaiden osuus oli noin 60%. Ammatillinen koulutus kouluttaa työelämään ammattilaisia, on ketterä ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuva sekä antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi kulmakivistä on joustavuus, jossa umpikujia ei tunneta. Kaikista koulutusmuodoista on mahdollista siirtyä toiseen, ja mikään valinta ei sulje ovia tulevaisuudessa. Noin muutama prosentti yliopisto-opiskelijoista on käynyt ammatillisen koulutuksen, hieman suurempi osa yhdistelmätutkinnon.

Ammatillinen koulutus kärsii edelleen vetovoimaongelmasta. Vanhat stereotypiat ja ennakkoluulot ovat yhä valloillaan, eikä amista nähdä yhtä houkuttelevana vaihtoehtona lukiokoulutuksen rinnalla. Uusimman TAT nuorten talousraportin mukaan yläkoululaisista 27% ajattelee suuntaavansa ammatilliseen koulutukseen ja 57% lukiokoulutukseen. Ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneista keskeisin syy oli 49% hakea, koska amis tarjoaa heidän haluamansa ammattitutkinnon. Iso osa valmistuneista kokee suurta ammattiylpeyttä AMIS-tutkimuksen mukaan.

Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu vuodesta 2013 alkaen. Yksikään toinen koulutusmuoto ei kärsinyt yhtä suurista leikkauksista, ja samaan aikaan tehtiin erittäin suurta ammatillisen koulutuksen uudistusta vuosikymmeniin. 2019 jälkeen leikkauksia ei ole tehty, ja osittain rahoitusta on lisätty. Se ei kuitenkaan ole korvannut puuttuvaa rahoitusta, mistä ammatillinen koulutus ja sen laatu jatkuvasti kärsii.

Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia ollaankin uudistamassa säädösmuutoksilla 2020. Uudistettu rahoitusjärjestelmä ohjaa koulutuksen järjestäjiä entistä enemmän suuntaamaan varainhankintaa valtionrahoituksen ulkopuolelle ja käymään läpi muitakin avustuksenhakuprosesseja. Pitkäjänteisesti suunniteltu työ oppilaitoksissa on niin henkilöstön, työelämän kuin opiskelijoidenkin etuna. Perusrahoituksen laskeminen on asettanut haasteita koulutuksen järjestäjien talouden ennakointiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut vuoden 2020 aikana lakimuutosta, jonka mukaan perusrahoitus palaisi aiemman 70% tasolle. Suuri osa koulutuksenjärjestäjistä on nähnyt, että uudistus parantaisi oppilaitoksen talouden ennakointia.

Ammatillisen koulutuksen reformi toteutettiin 2018. Reformissa uudistettiin ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita. Lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta yhdistettiin uudeksi laiksi, jossa keskeisenä lähtökohtana on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Lisäksi työpaikoilla tapahtuvaa oppimista lisättiin, opiskelijoille suunnitellaan nykyään yksilölliset opintopolut sekä sääntelyä purettiin. Henkilökohtaistaminen on nykyään ammatillisen koulutuksen keskiössä. Reformin suurimmista huonoista vaikutuksista on päästy eteenpäin, mutta edelleen vähäinen lähiopetuksen määrä, kärsinyt yhteisöllisyys ja paikoin heikosti tehdyt eHOKS suunnitelmat ovat jokapäiväisiä ongelmia ammatillisessa koulutuksessa.

Keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena Suomessa tulisi taata jokaiselle nuorelle mahdollisuus toisen asteen tutkintoon. Hallitusohjelmaan on kirjattu tähän ratkaisuksi oppivelvollisuuden laajentaminen ylettämään kaikkiin 18-vuotiaisiin. Lain suunnitellaan tulevan voimaan 2021, ja samassa yhteydessä toisesta asteesta tehtäisiin maksutonta alle 20-vuotiaille. Maksuttomuuden on luvattu kattavan kaikki opinnoista koituvat kustannukset opiskelijoille. Samalla avataan useita muita liitelakeja, kuten esimerkiksi koulumatkatuen rajaa lasketaan seitsemään kilometriin ja omavastuuosuus poistuu.

Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut erityisen paljon esillä 2020 keväällä alkaneiden koronaviruksesta johtuvien poikkeusolojen takia. 2018 teetetyn amistutkimuksen mukaan jopa 51% ei saanut tarvittaessa apua ongelmiin. Terveydenhuollon palveluiden saavutettavuus ei toteudu kaikkialla Suomessa tällä hetkellä, ja aluekohtaisia eroja on paljon. Sen lisäksi vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan jopa 23 % ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Hallitusohjelmassa on mainittu, että säädetään sitovista mitoituksista toisen asteen opiskeluhuollon palveluihin. Erityisen tuen tarve on noussut viime vuosina huomattavasti, ja oppivelvollisuuden laajentamisen myötä tulee nousemaan lisää. Samaan aikaan erityisen tuen rahoitus ei ole. Poikkeusolot 2020 keväällä nostivat erityisen tuen tarpeen piiriin myös joukon sellaisia opiskelijoita, jotka eivät aiemmin ole tarvinneet erillistä tukea opintoihin.

Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry:n mukainen ammatillinen koulutus pähkinänkuoressa

Laadukas ammatillinen koulutus perustuu vapaaehtoisuuteen, henkilökohtaistamiseen ja yhdenvertaisuuteen. Ammatillista koulutusta arvostetaan yhteiskunnallisesti, ja amikset ovat aidosti ylpeitä osaamisestaan ja tutkinnoistaan. Rahoitus on turvattu pitkällä tähtäimellä, ja koulutus on yhtä laadukasta oppilaitoksesta riippumatta. Kaikilla on oikeus hakeutua opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen haluamassaan elämänvaiheessa ja päästä täydentämään osaamistaan ympäri Suomen. Kenenkään taloudellinen tilanne ei ole esteenä opinnoille, sekä opintojen ja työelämän yhdistäminen toimii joustavasti toisiaan tukien. Koulutus on vahvasti osaamisperusteista, joka tarjoaa jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle. Jokaisella nuorella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea opintoihin ja edetä itselleen sopivassa tahdissa. Opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia tuetaan, ja kaikki pääsevät opiskeluterveydenhuollon palveluiden piiriin. Osallisuus näkyy oppilaitosten arjessa, ja opiskelijoilla on monipuoliset aidot mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

 

2 Koulutuspolitiikka

 

2.1 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen ja saavutettavuus

Ammatillista koulutusta on kohdeltava yhdenvertaisena ja yhdenvertaisesti lukiokoulutuksen rinnalla. Ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen on kannustettava. Peruskouluissa tulee olla ajantasaisempi tieto kaikista opiskelumahdollisuuksista ja –poluista. OSKUn mielestä opiskelijavalinnoissa on edelleen kehitettävää. Yhteishaussa ensimmäisen hakukohteen määrittely voi olla 15-vuotiaalle todella haastavaa, eikä kaikilla ole valitettavasti huoltajat tai oppilaanohjaaja vieressä opastamassa. Hakukohteiden enimmäismäärän rajausta on tarkasteltava kriittisesti. Opintopolku-sivustoa on kehitettävä nykyisestä merkittävästi hakijaystävällisemmäksi.

On ihmisten ja yhteiskunnan resurssien haaskausta ottaa opiskelijoiksi alalle soveltumattomia. Peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tulevilla nuorilla täytyy olla perustiedot ja -taidot hallussa, jotta ammattiin opiskelu ei ole peruskoulun kertausta. Peruskoulun arviointikriteerejä on yhtenäistetty, mutta OSKU kuitenkin vaatii, että tieto yksilöllisesti määritellystä arvosanasta välittyy opiskelijavalintoja tekeville toisen asteen koulutuksen järjestäville opiskelijavalinnoissa. Ilman koulutuksen järjestäjille välittyvää tietoa arvioinnin mukauttamisesta toiselle asteelle hakeutuvat oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa eri tavalla määriteltyjen arvosanojen kanssa sekä epäselvyydet osaamisen tasosta voivat aiheuttaa ongelmia tulevassa oppilaitoksessa.

Opiskelijan oletukset eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta ja siksi onkin hyvä päästä tutustumaan eri oppilaitoksiin ennen lopullisen valinnan tekemistä. Mikäli hakijaa ei voida valita opiskelijaksi soveltuvuusesteen vuoksi, on hänet ohjattava muuhun hakijalle soveltuvampaan koulutukseen. SORA-säädöksistä on tiedotettava opiskelijoille selvästi ja ymmärrettävästi. Myös tutustumiskäyntejä ammatillisiin oppilaitoksiin tulee lisätä. Peruskoulun oppilaanohjauksessa myös oppilaiden huoltajat on huomioitava nykyistä paremmin tarjoamalla heille ajantasaista tietoa eri aloista ja ammateista, jotta huoltajat kykenevät osaltaan tukemaan nuoria toiselle asteelle hakeutumisessa ja alavalinnoissa. Nuorella tulee kuitenkin itsellään olla päävastuu omista valinnoistaan.

Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus VALMA antaa hyvät valmiudet ammatillisen tutkinnon suorittamiseen, ja sen arvostusta on nostettava. Siitä on tiedotettava erityisesti kaikille niille, joille alavalinta ei ole selkeä. VALMAsta on myös tehtävä aidosti matalan kynnyksen saavutettava vaihtoehto. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle tulee taata opiskelu-, työpaja- tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Myös jo ammatilliseen koulutukseen valituilla opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus kokeilla eri aloja oppilaitoksessa ja vaihtaa jouhevasti itselleen sopivammalle alalle.

VALMAsta tulee olla mahdollisuus joustavasti ja jatkuvasti siirtyä ammatilliseen peruskoulutukseen. Oppilaitosten tulee mahdollistaa VALMAssa opiskeleville opintojen aloittaminen joka jakson alussa – välittömästi, kun motivaatio ja tietotaito on kohdillaan. Jatkuva haku on hyvä parannus, mutta hakijan tulee saada valinnan tai valitsematta jättämisen perusteet tietoonsa hyvissä ajoin. Jatkuvan haun kautta koulutukseen hakeutuvien täytyy päästä aloittamaan täysipainotteiset opinnot mahdollisimman pikaisesti opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen.

Ammatillisen koulutuksen saaminen ei tulisi olla asuinpaikasta kiinni. Eri alojen opetustarjonnan sekä oppilaitosverkoston on oltava alueellisesti niin kattava, ettei se estä hakeutumista nuoren tai aikuisen haluamalle alalle. Ammatillisen koulutuksen saatavuus kaikkialla Suomessa on turvattava. OSKU näkee kuitenkin koulutuksen laadun ensisijaisena asiana, ja mikäli yksiköitä joudutaan yhdistämään enemmän kaupunkeihin, tulee huolehtia sujuvista liikenneyhteyksistä entistä paremmin syrjäkyliltä oppilaitoksiin.

2.2 Opinto-ohjaus & nivelvaiheet

Peruskoulun opinto-ohjausta tulee painottaa siten, että opinto-ohjauksen määrä ja tunnit lisääntyvät peruskoulun kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Opinto-ohjauksessa ammatillista koulutusta on kohdeltava yhdenvertaisena vaihtoehtona lukion rinnalla. Työelämään tutustumisen (TET) pitää olla mahdollista erityisesti peruskoulun yläluokilla ja TET:ssä pitää olla mahdollisuus tutustua nykyistä monipuolisemmin eri työpaikkoihin. TET-jaksojen aikana alaan ja ammatteihin tutustumisen on oltava mahdollista myös ammatillisissa oppilaitoksissa – ei pelkästään työpaikoilla.

Ammatillista koulutusta koskevien säädösten mukaan opiskelijalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja opinto-ohjaukseen, joka on henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen valinta- ja ongelmatilanteissa. Ohjauksella pyritään huolehtimaan, että opiskelijalla on riittävästi niitä tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään. Ammatillisessa koulutuksessa opinto-ohjaus tulee toteuttaa niin, että opiskelija saa riittävästi tietoa koulutuksestaan ennen sen aloitusta ja sen aikana. Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijoiden hyvinvoinnin lisääminen, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen, työllisyyden edistäminen ja jatko-opintoihin hakeutumisen tukeminen – esimerkiksi ammatinvalintapsykologien kanssa yhteistyössä toimien.

Opiskelijan tulee olla hyvin tiedotettu tutkintoonsa sisältyvistä opinnoista ja niiden valinnanmahdollisuuksista. Ammatillisen perustutkinnon rakenne ei välttämättä ole kaikille itsestään selvä juttu, joten sen rakennetta tuleekin avata riittävästi niin ennen opintoja kuin niiden aikana. Opinto-ohjaajien määrää on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa. Jokaista kahtasataa opiskelijaa kohti on oltava yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja. Lisäksi on toteutettava valtakunnallinen opinto-ohjauksen kehittämisohjelma.

Jokaiselle aloittavalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma (HOKS). Jokaisen opiskelijan on saatava henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelman laadintaan ja suunnitelman toteuttamiseen riittävä ja laadukas ohjaus. Tämä edellyttää, että oppilaitoksilla on tarkoitusta varten varattuna riittävästi opetus- ja ohjaushenkilöstöä ja että koko opetus- ja ohjaushenkilöstö tuntee henkilökohtaistamisen keskeiset periaatteet ja lainsäädännön. Opiskelijalla on oltava oikeus henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelmansa päivittämiseen säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Opettajilla ja opinto-ohjaajilla on oltava oikeasti ja aidosti aikaa ohjata opiskelijoita ja paneutua kunnolla heidän tilanteisiinsa. Tämä vaatii nuoria ja heidän elämänvaihettaan arvostavaa ja ymmärtävää asennetta sekä riittävää työaikaresursointia. Myös jatko-opintojen pariin ammatillisia opiskelijoita tulisi ohjata nykyistä aktiivisemmin jokaisessa oppilaitoksessa. Jälkiohjausoikeudesta tulee tiedottaa opiskelijoita, jotta he osaavat valmistumisen jälkeen hakeutua opinto-ohjauksen pariin tarvittaessa. OSKU haluaa, että jokaisella halukkaalla ja kykenevällä olisi mahdollisuus jatko-opinnoista ja tulevaisuudesta keskustelemiseen opinto-ohjaajan tai ammatinvalintapsykologin kanssa.

2.3. Opintojen sisältö ja tutkinnon perusteet

Kaikilla opinnot eivät mene totutussa kolmen vuoden tavoiteajassa, vaan tutkinnon suorittamisaika riippuu aiemmista opinnoista, mahdollisesta työkokemuksesta ja yksilöllistä etenemisväylästä, motivaatiota unohtamatta. Nykyään opintojen suorittaminen yli koulurajojen on entistä helpompaa. Alan ja oppilaitoksen vaihtamisesta tulee tehdä opiskelijalle entistä helpompaa, mikäli peruskoulussa on tullut tehtyä väärä valinta. Alan vaihtamisen täytyy olla sujuvasti mahdollista, mielellään jo jokaisen jakson päätteeksi, ja opinto-ohjaajan täytyy olla alan vaihtamista harkitsevan opiskelijan tavoitettavissa ennen jokaisen jakson loppua.

Opintojen suorittamista on joustavoitettu ja näin tulee jatkua myös tulevaisuudessa. Tutkinto on jaettu osiin, jotka koostuvat ammatillisista ja yhteisistä opinnoista. Tutkinnon osilla on mahdollisuus helpottaa aiemmin tehtyjen opintojen hyödyntämistä osaksi tulevaa tutkintoa. Se mahdollistaa opiskelijalle oman, yksilöllisen opintopolun rakentamisen. OSKU haluaa, että jatkossa aidosti henkilökohtaisen oppimisen mahdollisuudet hyödynnetään, oppimisvalmiuksia tukevat opinnot tulevat kaikkien saataville ja tähän kaikkeen hyödynnetään enemmän oppimisanalytiikkaa. Jokaiselle opiskelijalle tulisi löytää hänelle oikea ja sopiva opiskelumenetelmä sekä tunnistaa olemassa olevat taidot ja kyvyt. Erilaisista tavoista hankkia osaamista myös koulun ulkopuolella on tiedotettava jo hakuvaiheesta alkaen. Myös työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen osana tutkintoa tulee löytää jo perustutkinto-opiskelijoille nykyistä yksilöllisempiä polkuja.

Digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä nykyistä laajemmin ammatillisessa koulutuksessa. Avainasemassa digitalisaation järkevässä hyödyntämisessä on opettajien täydennyskoulutus. Erityisesti vanhoihin opetustapoihin juurtuneet opettajat tulee saada tälle vuosituhannelle, ja käyttämään opetuksessa ja ohjauksessa laitteita ja ympäristöjä, mitä opiskelijat jo luonnostaan käyttävät. Opettajille tulee tarjota erityisesti välineet verkkopedagogiikkaan. Samaan aikaan on muistettava, että myös opiskelijat tarvitsevat opetusta ja neuvontaa uusien laitteiden ja välineiden kanssa. Digitaalisten oppimisympäristöjen avulla myös kurssitarjontaa voitaisiin laajentaa, ja tällöin opiskelijat voisivat halutessaan hankkia laajaakin osaamista kiinnostuksensa mukaan. Varsinkin yhteisten tutkinnon osien osalta etäopiskelu tulisi tehdä aidosti mahdolliseksi, jotta ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu olisi mahdollista. Etäopiskelumahdollisuus ei kuitenkaan saa olla ainoa tapa suorittaa tutkintoon sisältyviä opintoja (pois lukien poikkeusolot), vaan samaan aikaan on huolehdittava myös riittävästä lähiopetuksesta. Etäopetuksessa koulutuksen järjestäjällä on oltava riittävät valmiudet opetuksen laadukkaaseen toteutukseen.

2.4 Yhteiset tutkinnon osat

Yhteiset tutkinnon osat on laadittava uusiksi vastaamaan nykymaailman haasteisiin. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia sivistyksellisiä ja jatko-opinnoissa tarvittavia taitoja yhteiset tutkinnon osat tuottavat. Yhteisten tutkinnon osien suorittamiseen tarvitaan myös enemmän joustoja. Amis ei voi olla vain peruskoulun oppisisältöjen kertaamista – sitä tarvitseville tulee järjestää kertauskursseja tai tukiopetusta. OSKU ehdottaakin, että amiksille tulee kehittää kurssitarjontaa eri tasoille, sillä opiskelijat kaipaavat myös enemmän haastetta opintoihin. YTO-aineiden tasoa tulee nostaa, jotta ammatillinen koulutus tarjoaa riittävät jatko-opintovalmiudet korkea-asteelle. Jos oman oppilaitoksen tarjonta ei riitä, opiskelijat tulee ohjata hänen haluamansa tarjonnan äärelle esimerkiksi kansalaisopistoon.

OSKUn mielestä nuorten osallisuutta ja päätösvaltaa tulee lisätä merkittävästi, ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tulee lisätä jo perusasteelta alkaen. Ammattiin valmistuminen ja työelämään siirtyminen tarkoittaa myös kasvamista yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, jolloin olisi ymmärrettävä, miten yhteiskunta toimii. Nykyisin ammatillinen koulutus ei anna tähän valmiuksia, ja yhteiskuntaoppia sisältyy ammatilliseen perustutkintoon niin vähän, että sen perusteella omia vaikutusmahdollisuuksiaan ei voi ymmärtää eikä kiinnostua äänestämisestä tai vaikuttamisesta. Yhteiskunnallisten taitojen harjoittelua on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa ja kansalaisyhteiskunta on saatava luonnolliseksi osaksi ammatillisten oppilaitosten arkea. Opiskelijoita on myös kannustettava opiskelijatoimintaan ja aktiiviseen vaikuttamiseen omassa oppilaitosyhteisössään.

OSKU haluaa kaikille amiksille opetusta taloustaidoista. Oman talouden hallinta ja sen hankaluudet voivat tulla varsinkin opiskelujen perässä muuttavalle nuorelle yllätyksenä, kun kaikki asiat ovat uusia. Kaikki eivät saa lapsuudenkodista sellaisia eväitä, että itsenäisestä elämästä selviäisi. Tarvitaan perehdytystä etuuksien, pankkiasioiden ja työnhaun maailmaan.

2.5 Opetus ja opettajat

Opiskelijoiden tulee saada riittävästi fyysistä opetusta, jonka vuoksi opettajan antaman opetuksen määrää on lisättävä. OSKUn mielestä opetus tulee saattaa tarpeita vastaavaksi ja opiskelijoita motivoivaksi. Erityisesti peruskoulupohjalta amikseen tulevat alaikäiset tarvitsevat opettajan antamaa opetusta ja ohjausta sekä aikuisen läsnäoloa. Opiskelijat tarvitsevat eri määrän tukea opinnoissa edistyäkseen. Siksi OSKU ehdottaa, että kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa tulisi olla tarjolla opiskelijoille tarpeen mukaan myös yksilöllistä tukea tai ohjausta siten, että tukiopetusta kaipaavat opiskelijat saavat lisää tukea opintoihinsa ja opinnoissaan nopeasti edistyvät voivat yksilöllisesti edetä nopeammin.

Opettajilla on edelleen iso rooli opiskelijoiden elämässä ja asenteiden muovautumisessa. OSKU toivoo, että kaikkien opettajien asenne saataisiin kohdalleen, eikä kukaan ruokkisi negatiivisia asenteita omalla toiminnallaan. Myös opettajilla tulisi olla velvollisuus ilmoittaa poissaoloistaan, oppituntien tai niiden paikkojen muutoksista ja noudattaa oppilaitoksen käytössääntöjä. Opettajan pitää kyetä olemaan enemmän ohjaaja ja valmentaja kuin perinteinen opettaja. Opettajien tulisi myös pitää työelämätietonsa ja -taitonsa jatkuvasti ajan tasalla alati muuttuvassa työelämässä. OSKU ehdottaa, että kaikille opettajille tulisi pakollinen työelämäjakso tasaisin väliajoin: työssäoppimista myös opettajille.

Ammatillisen koulutuksen opetuspäivät pitäisi saada vastaamaan enemmän normaaleja työpäiviä: tähän päästään paremmalla suunnittelulla ja tuloksena on paremmat työelämävalmiudet. Ei ole hyväksyttävää, että opiskelijoiden lukujärjestyksessä on epätarkoituksenmukaisia aukkoja tai useita opetuksettomia päiviä. OSKU vaatii ammatillisen koulutuksen lakiin kirjausta, jossa määritellään lukiolain tavoin opetuksen määrä opintopistettä kohden. Kyseinen kirjaus yhdenvertaistaisi ammatillista koulutusta lukiokoulutukseen nähden sekä varmistaisi opetuksen määrän valtakunnallisesti kaikissa oppilaitoksissa. Työrauhaongelmiin ammatillisissa oppilaitoksissa on kiinnitettävä huomiota ja varmistettava, että oppilaitoksessa ja opetuksessa vallitsee oppimista edistävä ilmapiiri.

OSKU haluaa, että uudet ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan laajalti käyttöön. Vertaisoppiminen osallistaa koko ryhmän ja tiimiopettajuus mahdollistaa joustavien opintopolkujen toteuttamisen. Projektien ja aitojen työelämän toimeksiantojen kautta tarjoutuu kaikille mielekkäitä oppimisen ja ammatillisen kehittymisen paikkoja, joista jokaiselle löytyy oma roolinsa – niin aloitteleville kuin jo valmistumisen kynnyksellä oleville. Opetuksen ja oppimisen osalta hyvät käytännöt on jo pääosin keksitty ja olemassa: nyt nämä hienot tavat ja menetelmät tulee saada kaikkien ulottuville.

2.6 Koulutussopimus (työssäoppiminen)

Työpaikalla tapahtuva oppiminen (koulutussopimus) on ammatillisen peruskoulutuksen olennaisimpia osia. Sillä tarkoitetaan työpaikalla tehtävien yhteydessä organisoitua tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua, josta ei makseta palkkaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kautta osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla käytännön työtehtävissä. Opiskelijalla tulee olla koulutustyöpaikalla oma, henkilöstöön kuuluva työpaikkaohjaaja, jolla on myös aikaa opiskelijan ohjaamiselle ja riittävä ohjauksellinen osaaminen.

Ennen työpaikalla tapahtuvaa oppimista opiskelijan kanssa on käytävä selkeästi läpi työpaikalla toteutettavan jakson tavoitteet. Opiskelijan on saatava selkeät ohjeet jakson sisällöstä ja viitteitä siitä, millaisia työtehtäviä opiskelijan on hyvä jakson aikana tehdä. Tämä edellyttää sitä, että oppilaitos on perehdyttänyt koulutustyöpaikan ajoissa siitä, millaisia tavoitteita opiskelijalla on työpaikalla ja millaisia asioita hänen tulisi työpaikalla oppia. Näin edesautetaan myös sitä, että opiskelija on tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sen vuoksi oikeuksista pitääkin muistuttaa sekä oppilaitoksessa että itse koulutustyöpaikalla.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteiden täytyy olla myös sellaisia, että ne ovat realistisesti työpaikalla mahdollista saavuttaa. Osa opiskelijoista joutuu kuitenkin tekemään koulutustyöpaikalla koko ajan työtä, joka ei tue heidän ammatillisen tutkintonsa tavoitteita kokonaisvaltaisesti. Näitä tilanteita tulee ennaltaehkäistä kaikin tavoin, sillä nämä tehtävät eivät tue opiskelijan kehittymistä tai käytännön osaamisen kerryttämistä millään tapaa. OSKUn mielestä kaikkein olennaisinta on se, että opiskelija saa tehdä koulutustyöpaikalla monipuolisesti oman alansa töitä, häntä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja hänelle tehdään selväksi työelämän perusperiaatteita.

OSKU esittää, että ainakin viimeinen ammatillisen koulutuksen työpaikalla tapahtuvan oppimisen jakso olisi muita pidempi. Opiskelijat kokevat, että näin heillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet syventää tietotaitoaan ja saada työpaikka, vaikka työpaikalla tapahtuva oppiminen on jo nykyisellään kiistatta hyvä rekrytointikanava. Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tarvitaan myös nykyistä enemmän yksilöllisyyttä ja joustoja. Tarvittaessa perustelluista syistä tai opiskelijan niin halutessa näyttöjä tai niiden osia tulisi voida osoittaa myös oppilaitoksessa. Yritykset ja muut koulutustyöpaikat voisivat kysyä nykyistä enemmän palautetta koulutustyöpaikoistaan ja tarjoamistaan oppimismahdollisuuksista opiskelijoilta. Näin opiskelijat kokisivat saavansa vaikuttaa sisältöihin ja kysyvä taho itse saisi kallisarvoisia kehittämisideoita ja ajantasaista palautetta toiminnastaan.

2.7 Oppisopimus

Kaikille ei sovi teoreettinen koulutus ja koulun penkkien kuluttaminen. Monet ammatillisiin opintoihin hakeutuvat haluavat päästä tekemään, eivätkä vain näkemään. Heille oppisopimuskoulutus on hyvä opintopolku, jossa opiskelija saa myös työstä korvausta. Se on varteenotettava vaihtoehto myös perheellisille. Parhaimmillaan oppisopimuskoulutus on sitä, että opiskelija saa oppia mieleisimmällään tavalla ja työnantaja saa hyvän ja sitoutuneen työntekijän tulevaisuuden rekrytointeja ajatellen.

Opinto-ohjaajien tulee kannustaa nuoria yhtä lailla myös oppisopimuksen piiriin nuoren niin halutessa. Tulevaisuudessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijalla on aidosti mahdollisuus siirtyä joustavasti oppilaitosmuotoisesta oppisopimusmuotoiseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelija pystyy entistä joustavammin siirtymään suorittamaan opintojaan oppisopimusmuotoisesti ja oppisopimusmuotoisesta koulutuksesta pois, mutta tätä joustavuutta on edistettävä huomioimalla uudistuneen lainsäädännön luomat mahdollisuudet esimerkiksi opintososiaalisissa eduissa.

OSKUn mielestä nykymuotoista oppisopimusta tulee kehittää paremmin nuorille sopivaksi: vähemmän byrokraattiseksi ja houkuttelevaksi sekä nuorille että työnantajille. Oppisopimuksen hyödyntämistä nuorten kohdalla voidaan edistää esimerkiksi siten, että peruskoulupohjalta ammattia opiskelemaan tuleva alle 18-vuotias voisi sovittaessa aloittaa vähintään 50% TES:n mukaista alinta palkkaa alemmalla korvauksella ja sitten omalla ahkeruudellaan ja osaamisellaan nostaa oppisopimuksesta maksettavaa korvausta sitä mukaa kun hänen osaamisensa ja taitonsa karttuvat – joko näytöillä tai muilla suorituksilla. OSKUn mielestä täytyy olla mahdollista, että omalla työllään ja ahkeralla osaamisen kehittämisellä nuori voisi päästä nopeastikin nostamaan ansioitaan.

2.8 Yhdistelmätutkinnot

OSKU pitää yhdistelmätutkintoja eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista hienona ja tärkeänä vaihtoehtona. Tutkinnot antavat erinomaisen pohjan esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnoille, joissa tarvitaan sekä teorian että käytännön osaamista. On myös kätevää, että on ammatti mutta samalla myös ylioppilastutkinto, jotka molemmat avaavat monia ovia tulevaisuutta ajatellen. Yhdistelmätutkinnon mahdollisuudesta tulee tiedottaa paremmin jo peruskoulussa. Kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittamisen sujuvuudelle oppilaitosten välinen toimiva yhteistyö on edellytys.

OSKU on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhdistelmätutkinnon tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen ja sitä ei tule ulottaa automaattisesti koskemaan kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Yhtenäinen toinen aste olisi OSKUn mielestä ammatillisen koulutuksen laadun romuttaja. Toisen asteen koulutuksen on pohjauduttava malliin, jossa lukio ja ammatillinen koulutus toteuttavat toisistaan erillisiä tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois tarkoituksenmukaista yhteistyötä esimerkiksi tilajärjestelyjen suhteen.

OSKU uskoo valinnanvapauteen ja yksilön päätäntäkykyyn omista intresseistään. Näin on myös nuorisokoulun kohdalla, jota ei pidä ajaa yhtenäistämään toista astetta. Kaikilla on nyt mahdollista suorittaa halutessaan vaativa yhdistelmätutkinto. OSKU katsoo, että yhdistelmätutkinnosta ei pidä tehdä helpompaa ja kevyempää välimuotoa yhtenäisen toisen asteen nimissä. Opintojen laatu on tärkeää ja se pysyy hyvänä jatkossakin, kun toinen aste perustuu duaalimalliin.

2.9 Aikuisopiskelu

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä perustutkinto-opiskelijat sekä aikuisopiskelijat on tuotu saman lainsäädännön piiriin. Noin 60% toisen asteen ammatillisista opiskelijoista on yli 20-vuotiaita. On tärkeää huomioida aiempi osaaminen opinnoissa, eikä turhaan kerrata samoja asioita mitkä ovat tulleet jo työelämän kautta aikuisopiskelijoille tutuiksi. OSKU pitää tärkeänä, että yhteisessä lähiopetuksessa mennään nuorten tahdissa mutta näkee paljon uusia oppimisen mahdollisuuksia puolin ja toisin yhdistetyssä mallissa.

2.10 Kansainvälisyys ja maahanmuuttajien koulutus

Osana ammatillisia opintoja on mahdollista lähteä ulkomaille työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tai opiskelijavaihtoon. Tähän ei kuitenkaan joka paikassa kannusteta tai rohkaista, saati mahdollisuuksista tiedoteta opiskelijoita aktiivisesti. Liian usein on vielä opiskelijan omasta aktiivisuudesta kiinni, että ulkomaille pääsee. Kuitenkin kaikilla aloilla tutustuminen työelämään toisessa maassa ja kulttuurissa avartaisi käsitystä omasta ammatista ja antaisi yleisiä valmiuksia valmistumisen jälkeiseen elämään. Oppisopimuksen suorittaminen ulkomailla tulee mahdollistaa nykyistä helpommin.

OSKUn mielestä oppilaitosten pitää voida ansaita kipeästi kaivattuja euroja myymällä osaamistaan ulkomaille. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen koulutusviennin esteitä on kuitenkin tällä hetkellä enemmän kuin mahdollisuuksia. Koulutusvienti ei OSKUn mielestä saa vaikuttaa perustoimintoja heikentävästi, mutta se tulee nähdä tervetulleena mahdollisuutena viedä suomalaista koulutusosaamista maailmalle esimerkiksi myymällä tiettyjen ammattitutkintojen tai ammatillisten opettajien koulutusta paikan päälle kohdemaihin. Suomalaiset opiskelijat tulee nähdä voimavarana koulutusviennissä: esimerkiksi merkonomiopiskelijoita voitaisiin hyödyntää koulutuksen kaupallistamisessa ja konseptoinnissa.

Työelämä kansainvälistyy jatkuvasti, eikä kovinkaan moni tule enää selviämään ilman kielitaitoa tai eri kulttuurien ymmärrystä. Kotikansainvälistymiseen tulisi tarjota oppilaitoksessa kaikille mahdollisuus riippumatta siitä, onko opiskelijalla henkilökohtaisia valmiuksia lähteä itse ulkomaille. OSKU toivoo kansainvälistymisjakson sisältyvän jatkossa kaikkien amisten tutkinnon perusteisiin. Kansainvälisiä linjoja tulisi tarjota myös muilla aloilla kuin liiketaloudessa ja erilaisia kulttuurivaihtoja ja -vierailuja tulee järjestää kaikkien opiskelijoiden saataville.

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu suuret paineet maahanmuuttajien kotouttamisen ja kouluttamisen osalta. OSKUn mielestä sekä nuorille että aikuisille maahanmuuttajille täytyy tarjota mahdollisuus päästä koulutuksen piiriin ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kielikursseille täytyy päästä järkevän ajan kuluessa, ja kun kielitaito on riittävällä tasolla, kaikille tulisi järjestää opiskelumahdollisuus. Lisäksi tarvitaan suomalaiseen kulttuuriin ja työelämän pelisääntöihin tutustumista sekä yrittäjyyskoulutusta. Tämä koskee sekä nuoria että heidän huoltajiaan: myös maahanmuuttajanuorten vanhemmat tulee huomioida jatkossa paremmin oppilaitoksissa.

Amikset haluavat enemmän opetusta kielistä ja eri kulttuureista – sekä vaihtoihin lähteville että Suomessa opiskeleville. Ulkomaille lähteville tulisi tarjota koulun puolesta ”valmennuskurssi vaihtoon”, jolloin sopeutuminen nopeutuisi ja helpottuisi. Kulttuuriin sopeutuminen ja maan tapojen haltuunotto voi alkaa jo kotoa käsin. OSKU katsoo, että oppilaitosten pitäisi yhä enemmän tukea ja kannustaa opiskelijoita kansainvälistymiseen työpaikalla tapahtuvan oppimisen yhteydessä: monet työpaikalla tapahtuvat oppimiset voisi suorittaa ulkomailla, mutta kaikki eivät tästä mahdollisuudesta tiedä. Jatkossa oppisopimuksiinkin tarvitaan joustoa. Oppisopimuksen tekeminen ulkomailla tulisi mahdollistaa myös silloin, jos työnantaja ei ole kotimainen yritys. Oppisopimusten tekemiseen ulkomailla on myös kannustettava.

2.11 Korkea-asteelle hakeutuminen

Skaalaan 1-5 perustuva arvosteluasteikko on tarkoituksenmukainen ja tuo monipuolisesti esille opiskelijan osaamistason. Laajempi arvosteluasteikko mahdollistaa myös sen, että korkeakoulut voivat hyödyntää ammattiin valmistuneen todistusta opiskelijavalinnassaan – sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen tulee tähän mahdollisuuteen tarttua. Todistusvalinnasta ei kuitenkaan saa tulla ainoa väylä korkea-asteen opintoihin, vaan myös valintakokeeseen pohjautuva väylä on säilytettävä rinnalla. Yhteiset tutkinnon osat tulee myös arvioida pelkän hyväksytty/hylätty -merkinnän sijaan numeerisin arvosanoin ja näiden arvosanojen on näyttävä tutkintotodistuksessa yhdenvertaisesti ammatillisten opintojen kanssa.

OSKU toivoo, että reformin tuoman osaamisperusteisuuden myötä joustavat ja yksilölliset tutkinnon suorittamisen tavat yleistyvät, ja nuori voi halutessaan tiivistää perustutkinnon suorittamista –tai toisaalta käyttää tarvittaessa enemmänkin aikaa tarvittavien työelämävalmiuksien hankkimiseen ennen valmistumistaan. Tiivistämistä ei saa kuitenkaan tehdä siten, että se vaarantaa missään tilanteessa nuorten jatko-opintokelpoisuuden. Amiksille ei saa luoda reittejä, mistä ei voi jatkaa opintoja korkea-asteelle. Jatko-opintokelpoisuuden rinnalla pitää OSKUn mielestä ruveta puhumaan myös työkelpoisuudesta.

2.12 Elinikäinen oppiminen

Elinikäinen oppiminen korostuu entistä enemmän tulevaisuudessa muuttuvassa maailmassa. OSKU pitää tärkeänä, että jatkokouluttautumiseen kannustetaan koko työuran ajan ja se tehdään mahdollisimman sujuvaksi ja joustavaksi. Ammatillinen koulutus on mahdollisuus peruskoulun päättäneen nuoren lisäksi aikuiselle jo tutkinnon omaavalle kuin miltei kenelle tahansa täydentää osaamistaan. Ammatillisen koulutuksen rahoituksessa on huomioitava nykyistä paremmin ammatillisen koulutuksen moninaiset tehtävät ja esimerkiksi ammatillisen koulutuksen rooli jatkuvan oppimisen haasteeseen vastaamisessa. Myös pelkkien tutkinnonosien suorittaminen on nykyisin mahdollista ja tätä mahdollisuutta tulee aktiivisesti markkinoida sekä opiskelijoille että työnantajille. Elinikäinen oppiminen tulee aidosti olla kaikkien saavutettavissa, eikä osaamisen täydennys työelämässä saa olla varallisuudesta kiinni.

2.13 Opiskelijatoiminta

OSKU kannattaa aktiivista kansalaisuutta ja hyvää yhteisöllisyyttä synnyttävää toimintaa. Opiskelijoilla tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin opiskelijoihin liittyviin tai heidän asemaansa vaikuttaviin päätöksiin. Opiskelijakunnissa ja -yhdistyksissä on valtava potentiaali aktivoida opiskelijoita ja saada heitä tuomaan esiin taitojaan ja vahvuuksiaan. Myös oppilaitosten tuleekin pyrkiä aktivoimaan ja rekrytoimaan opiskelijoita mukaan opiskelijakuntatoimintaan. Opettajien ja muun oppilaitoksen henkilökunnan edustajien asenteen tulee olla opiskelijoiden omaehtoisuutta tukevaa sekä aidosti kannustavaa.

Koulutuksen järjestäjien on varmistettava, että opiskelijakuntatoiminnalle on riittävästi tukea ja resursseja. Näihin kuuluvat myös riittävät toimitilat. Opiskelijakuntatoiminnan tukemiseen on nimettävä vastuuhenkilö oppilaitoksen opetus- ja ohjaushenkilöstöstä ja hänelle on osoitettava tähän tehtävään riittävä työaikaresursointi. Opiskelijakuntatoimintaa tukevan henkilön on tunnettava ohjausroolinsa: hänen tehtävänsä on nimenomainen tukea, tsempata ja kannustaa opiskelijoita opiskelijakuntatoiminnan toteuttamisessa – hän ei kuitenkaan ole päällepäsmäri tai päätöksentekijä.

OSKU haluaa lisää koulutusta opiskelijakunta- ja opiskelijatoiminnasta sekä sen tukemisesta myös opettajille. OSKU tarjoaa opastusta opiskelijakuntatoimintaan ja toivoo, että kaikissa oppilaitoksissa olisi toimiva opiskelijakunta/-yhdistys. Oppitunteja tulee voida toisinaan käyttää esimerkiksi opiskelijakunnan hallituksen kokouksiin tai tapahtumien suunnitteluun. Opiskelijakuntatoiminnasta sekä tutor-toiminnasta on saatava osaamispisteitä ja hyväksilukuja opintoihin. Ammatillisiin perustutkintoihin on voitava liittää vaikuttajan opintopolku eli kokonaisuus, johon voi sisällyttää opintopisteitä aktiivisesta opiskelijatoiminnasta ja opiskelijavaikuttamisesta.

2.14 Ammatillisen koulutuksen rahoitus

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien saaman perusrahoituksen tasoa on myös nostettava ja lukuisista erillisistä, oppilaitoksia kuormittavista rahoitushakuprosesseista on pyrittävä eroon. On tärkeää, että oppilaitokset voivat keskittyä ydintehtäväänsä eli opetukseen jatkuvien rahoitushakemusten tekemisten sijaan. Pitkäjänteisesti suunniteltu työ oppilaitoksissa on niin henkilöstön, työelämän kuin opiskelijoidenkin etuna. OSKU kannattaa perusrahoituksen osuuden pitämistä vähintään 70% tasolla ammatillisen koulutuksen rahoituksesta.

Opiskelijoiden aidon osallisuuden toteutuminen sekä opiskelija- ja tutortoiminnan tukemisen taso tulee nähdä myös yhtenä oppilaitoksen arviointikriteerinä. Opiskelijoiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumista on jatkossa arvioitava yhtenä oppilaitoksen rahoituksen perusteena.

2.15 Ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja tulevaisuus

Keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena Suomessa tulisi olla jokaiselle nuorelle mahdollisuuden turvaaminen toisen asteen tutkintoon. OSKU kuitenkin vastustaa oppivelvollisuusiän nostoa, sillä pakko ei lisää kenenkään opiskelumotivaatiota vaan toisi tullessaan vain joukon uusia ongelmia. Sen sijaan erityistä huomiota tulee kiinnittää koulutuksen saavutettavuuteen, opiskelijoiden tukipalveluihin sekä esimerkiksi etsivän nuorisotyön kehittämiseen. Nivelvaiheen toimivuutta peruskoulusta toiselle asteella on tuettava ja aktiivisesti on pyrittävä varmistamaan, että kukaan peruskoulunsa päättävä nuori ei kuitenkaan jää tyhjän päälle. OSKU pitää tärkeänä, että Suomessa pidetään kiinni maksuttoman koulutuksen periaatteesta. Maksuttomuuden on oltava koulutuksen lähtökohta kaikilla koulutusasteilla. Myös toisen samantasoisen tutkinnon suorittamisen on säilyttävä jatkossakin maksuttomana.

Yhteiskunnan tulee taata, että taloudellinen tilanne ei estä tai hidasta kenenkään hakeutumista tai opiskelua ammatillisessa oppilaitoksessa. OSKU kannattaa toisen asteen aitoa maksuttomuutta. Oppimateriaaleista, työvälineistä tai koulutukseen osallistumisesta välillisesti aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua esteeksi kenenkään toisen asteen opinnoille. Ensivaiheessa on oleellista, että kaikki koulutukseen liittyvät maksut ja kustannukset kerrotaan opiskelijaksi hakemisen yhteydessä.

 

3 Sosiaalipolitiikka

 

3.1 Opintotuki

Nykytilanteessa lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia verrattuna korkeakouluopiskelijoihin, joilla taas palkalliset harjoittelujaksot eivät vaikuta opintotukioikeuteen, vaan näistä kertyvät ansiotulot huomioidaan opintotuen tulovalvonnan yhteydessä. Osa harjoitteluista voi olla kestoltaan vain muutamia viikkoja, ja on kohtuutonta että opiskelijat joutuu kelan perintäkierteeseen sen vuoksi. Opintotuen tulee mahdollistaa oppisopimuksella opiskelu tulorajoihin perustuen.

Huoltajien tulot eivät saisi vaikuttaa nykyisenkaltaisesti, esimerkiksi että huoltajan uuden aviopuolison tulotkin voivat estää vanhemman luona asuvalta opiskelijalta tuet, vaikka hänellä ei ole mitään elatusvelvollisuutta opiskelijaan. Yhä useampi opiskelija joutuu nykyään muuttamaan varhaisessa vaiheessa pois vanhempien luota. OSKU vaatii, että huoltajien tulojen vaikutus opintotukeen on poistettava ja myös alle 17-vuotiaat on otettava opintotuen piiriin.

Opintojen rahoittamiseen toisella asteella on saatavilla myös opintolainaa. Opintotukijärjestelmää ei kuitenkaan tule kehittää lainapainotteiseksi, eikä opiskelijan toimeentulon edellytyksenä saa olla opintolainan nostaminen. OSKU myös vaatii, että opiskelijalta ei saa evätä oikeutetta toimeentulotukeen sillä perusteella, että hän ei ole nostanut opintolainaa.

3.2 Koulumatkatuki

Yksi toisen asteen opiskelijoiden merkittävä tukimuoto on koulumatkatuki. Koulumatkatuen myöntämisperusteisiin tarvitaan joustoa ja tervettä järkeä, kun kyse on esimerkiksi eroperheistä tai muista erikoistapauksista. Ammatillisen koulutuksen reformissa tapahtuneita muutoksia ei ole vielä onnistuttu huomioimaan koulumatkatuen kehittämisessä, on kohtuutonta, että hetkelliset muutokset opintojen suoritustavassa saattavat keskeyttää koulumatkatuen saamisen. Koulumatkatuen myöntämisperusteet on ajanmukaistettava ja samalla varmistettava, että tuen tarpeen mittaamisessa huomioidaan koulumatkan pituus ja siihen kuluva aika.

Mikäli opiskelija saa kesätöistä hyväksilukuja tutkintoonsa, tulisi OSKUn mielestä koulumatkatuki myöntää myös kesän ajalle – etenkin, kun töiden perään voi joutua lähtemään yhä kauemmas. Mikäli opiskelija joutuu lähtemään itsestä työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen kauemmas, tulee OSKUn mielestä kulut korvata täysimääräisenä. Myös asumistukea on voitava saada työpaikalla tapahtuvan oppimisen ajalle, jos lähtee suorittamaan tutkinnonosaa kauas asuin- ja opiskelupaikkakunnasta. Kaupunkien tulee myöntää opiskelija-alennuksia nykyistä enemmän kaupunki- ja paikallisliikenteestä, jolloin opiskelijoiden vapaa-ajan liikkuminen helpottuisi. Opiskelija-alennuksen saamisen byrokratiaa tulisi keventää opiskelijan eduksi.

3.4 Asuminen

Vuokrasopimuksesta riippumatta samassa asunnossa asuvia kämppiksiä ei voida katsoa kuuluvan samaan talouteen ja siten muodostamaan ruokakuntaa. Tästä syystä kämppäkaverin tulot eivät saa vaikuttaa toisen kämppäkaverin yleiseen asumistukeen. Opiskelijan asumista on tuettava ympärivuotisesti. OSKU katsoo, että myös alaikäisellä opiskelijalla on oltava oikeus yleiseen asumistukeen.

Monet oppilaitokset tarjoavat kaukaa tuleville opiskelijoilleen opiskeluviikon ajaksi ilmaisen asuntolan oppilaitoksen yhteydessä. Ilman asuntoloita monen nuoren opiskelu ammattiin olisi mahdotonta. OSKU vaatii lisää asuntolapaikkoja amiksille. Asuntoloihin tulee panostaa enemmän, niihin täytyy tehdä kuntotarkastukset säännöllisin väliajoin ja asumiseen tarkoitettujen rahojen tulee mennä aidosti asuntoloiden kehittämiseen.

3.5 Työssäkäynti

Työssäkäyntiä opintojen ohessa ei tule nähdä pahana seikkana tai syynä koulun keskeytymiseen tai viivästymiseen. Monilla opiskelijoilla oman alan töidenteko tukee opintoja tai toisaalta työn kautta voi löytää myös alan, joka kiinnostaa, mikäli sitä ei oppilaitoksessa ole löytänyt. Töiden teosta saa myös arvokasta kokemusta, joka edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen.

Vuositulorajan tarkkailussa vastuu tulojen tarkkailusta on opiskelijalla itsellään. Työn tekemisestä ei koskaan pidä rangaista, eikä opiskelijoiden työntekoa tule nähdä huonona asiana. Siksi tulorajoja pitää korottaa reilusti. Tulorajojen alentamista emme voi hyväksyä, sillä se antaisi täysin vääränlaisen signaalin työn tekemisen tärkeydestä. Mikäli tulorajat laskisi, ja yhä useampi opiskelija tippuisi pois opintotuen piiristä, he joutuisivat tekemään entistä enemmän töitä. Tulorajat eivät saa jäädä laahaamaan jäljessä yleisestä ansiotason kehityksestä, ja työn tekemisen tulisi olla opiskelijalle aina aidosti kannattava vaihtoehto.

3.6 Yrittäjyys

On erittäin tärkeää, että opiskelijoille rakennetaan positiivinen kuva yrittäjyydestä ja sen mahdollisuuksista opintojen aikana. Toisen asteen oppilaitosten tulisi panostaa yrittäjyysopintoihin ja uusien yrittäjyysvalmiuksien opettamiseen: erilaiset yrittäjyyshautomot ja yrityksen perustamiskurssit ovat mainioita esimerkkejä käytännöllisestä oppimisesta ja rohkaisemisesta yrittämisen polulle. Yrittäjyyskasvatus perehdyttää oivalla tavalla myös työelämään ja lisää ymmärrystä yritysten toimintalogiikasta, eikä sen tavoite ole tehdä kaikista yrittäjiä. Yrittäjyyttä täytyy edistää myös aloilla, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla.

Paikallisten koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän yhteistyö on näiden tavoitteiden toteuttamisessa avainasemassa. Opiskelijoiden on hyvä tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjien on nykyistä enemmän käytävä kertomassa toiminnastaan oppilaitoksissa. Siten tieto yrittäjyydestä leviää laajemmin ja konkreettisemmin molemmille osapuolille. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjille pääsy oppilaitoksiin kertomaan työelämästä.

OSKU haluaa amisten yrittäjyyskasvatuksesta luovaa ja toiminnallista. Opiskelijat tulisi nähdä voimavarana, ja heidät voisi laittaa enemmän ideoimaan sisältöjä. Yrittäjyyskursseilla tulisi käsitellä enemmän sitä, miten pystyt perustamaan yrityksen. Mikäli tuleva tai valmistunut ammattilainen haluaa yrittäjäksi, hän ei ammatillisen perustutkinnon tarjoamilla valmiuksilla tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittäjäpolulle tulisi kannustaa nykyistä enemmän ja tarjota paremmat valmiudet niille, ketkä siitä ovat kiinnostuneita. Nuoria yrittäjiä tulee kannustaa mahdollisin verohelpotuksin.

3.7 Opiskelijoiden hyvinvointi

Kuntien opiskeluhuollon henkilöstötilanne ei ole Suomessa kaikkialla ajan tasalla. Erityisen huolestuttavaa on, että alueellinen tasa-arvo ei palveluiden saatavuudessa toteudu. Amisten hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon on kohdistettava selkeästi nykyistä enemmän resursseja – panostaen erityisesti ennaltaehkäiseviin, matalan kynnyksen palveluihin. Opiskelijoiden terveydenhuolto ei saa olla vain oireiden hoitamista vaan ongelmien syihin puuttumista. Oppilaitosten pitää tehdä yhä enenevässä määrin moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi etsivän nuorisotyön kanssa. Avun hakemisen kynnystä täytyy madaltaa kaikin keinoin. Erityisesti mielenterveyspalveluiden pariin hakeutumisesta tulee tehdä helppoa ja tätä varten opiskelijoiden psykologipalvelut tulee olla nykyistä huomattavasti paremmin saatavilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatimat opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoituksen valtakunnalliset suositukset ovat osoittautuneet riittämättömäksi ohjauskeinoksi, sillä suositukset eivät tällä hetkellä toteudu kaikkialla Suomessa. OSKU vaatii, että annetut henkilöstömitoitussuositukset muutetaan velvoittaviksi ja että opiskeluhuollon kuraattoreiden ja psykologien henkilöstömitoitusta on ohjattava samaan tapaan. Terveydenhuollon ja hammashuollon on oltava maksutonta toisen asteen opiskelijoille. Alle 25-vuotiaille on tarjottava myös maksuton ehkäisy. Jokaisella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä on oltava yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimintaohjeet kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn ja niihin puuttumiseen. Opiskelijoiden on voitava osallistua suunnitelman laadintaan, toteuttamiseen ja päivittämiseen.

3.8 Opiskelijoiden elintavat

Tutkimusten mukaan amikset liikkuvat kaikista vähiten ja tupakoivat eniten. OSKU näkee, että terveellisiin elämäntapoihin kannustamiseen ja päihteiden liikakäytön vähentämiseen tulisi kiinnittää oppilaitoksissa erityistä huomiota. Opiskelijoille pitää tarjota terveellistä ja monipuolista ravintoa joka päivä, kasvisruokavaihtoehto mahdollistaen sekä myös maksuton aamupala. Oppilaitosten tulee tarjota ilmaista liikunnallista harrastus- ja kerhotoimintaa tai vähintäänkin tehdä yhteistyötä kunnan liikuntatoimen kanssa. Työkyky-passia tulisi kehittää ja ottaa aktiivisemmin käyttöön kaikissa oppilaitoksissa.

OSKU katsoo, että liikkumisen mahdollisuuksia tulisi lisätä nuorten luontaiseen elämänpiiriin ja hengailupaikoille. Opetusympäristöjen tulisi olla aktivoivia ja istumisen vähentämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajasti sekä ottaa työergonomia huomioon myös ammatillisissa oppilaitoksissa. Liikkuva koulu -hankkeen laajentaminen kaikkiin ammatillisiin oppilaitoksiin on erittäin toivottavaa. OSKU haluaa, että Liikkuva amis saadaan kaikkien amisten ulottuville mahdollisimman pian ja että opiskelijat osallistetaan suunnitteluun.

3.9 Selkeyttä systeemeihin

Suomessa on moniluukkuisuuden ongelma. Opintojen keskeytyessä nuori tai mahdollinen huoltajaan ei aina tiedä, mistä hakea neuvoja ja apua. Nuoria pompotetaan vielä liikaa luukulta toiselle. Koulutustakuu, joka takaa kaikille työttömille alle 25-vuotiaille ja vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille henkilöille opiskelu-, työharjoittelu- tai työpajapaikan, on ollut tervetullut kädenojennus tietään etsiville nuorille. Erityisen tervetullut on ollut ajattelutavan muutos siitä, että näitä nuoria aletaan etsiä, eikä heidän tarvitse enää etsiä. Ohjaamo- hanke on tuonut kaivattuja ratkaisuja ongelmiin, ja OSKU kannattaa hankkeen jatkamista.

OSKU peräänkuuluttaa yhteisötakuun täysmittaista toteutumista. Toisaalta systeemi ei saa opettaa myöskään täyteen passiivisuuteen, vaan oikeuksista täytyy seurata velvollisuuksia. Suomen sosiaaliturva on hyvin pirstaleinen, ja OSKU vaatii, että nuoret ja opiskelijat otetaan mukaan sosiaaliturvan uudistukseen. Tukijärjestelmää on yksinkertaistettava, eikä opintotukea voida jättää uudistuksen ulkopuolelle. OSKU suhtautuu positiivisesti perustuloon, jos se vähentäisi byrokratiaa myös nuorten osalta ja parantaisi heidän toimeentuloaan. Tukien nostaminen ei ikinä saisi estää työn vastaanottamista, ja työnteon tai koulutuksen aloittamisen tulee olla nuorelle aina kannattavin vaihtoehto.

Suomessa on liikaa pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria. On tärkeää panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja takuun tekemiseen ymmärrettäväksi. Vaihtoehtoja on ja niistä tulee jokaiselle ilman työ- tai opiskelupaikkaa olevalle löytää se sopivin vaihtoehto. Mekaaninen tai pakottava oppivelvollisuuden korottaminen ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, lisääntyvä pakko ei korjaa olemassa olevia ongelmia, vaan rajalliset resurssit on kohdistettava aidosti vaikuttaviin toimenpiteisiin.

3.10 Nuorten ja opiskelijoiden osallisuus

Nuoria ja opiskelijoita on kuultava kaikissa heitä koskevissa asioissa. Nuoria on kuultava aidosti kaikilla päätöksenteon tasoilla niin oppilaitoksista kuntiin, kunnista maakuntiin kuin maakunnista valtakunnan päätöksentekoon. Nuorille on tarjottava aitoja vaikuttamisen keinoja, joissa myös vaikuttamismahdollisuudet ovat todellisia. Äänestysikäraja ja ehdolle asettumisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen kaikissa vaaleissa. Myös kansalais- ja kuntalaisaloitteen allekirjoittamisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen. Äänioikeuden käyttämisen tulee olla mahdollista myös sähköisiä järjestelmiä käyttäen.

Nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen rooli nuorten ja opiskelijoiden vaikuttamisen väylänä ja hyvinvoinnin edistäjänä on tunnustettava nykyistä voimakkaammin. Järjestöjen rahoitus ja toimintaedellytykset on turvattava, eikä nuoriso- ja opiskelijajärjestöille jaettavia valtionapuja tule leikata. Hyvinkin pienillä avustuksilla toimintaansa pyörittäville nuorisojärjestöille avustusmäärärahojen laskut saattaisivat pahimmillaan tarkoittaa toiminnan merkittävää supistamista tai jopa koko toiminnan lakkauttamista. Nuorisotyön määrärahoista leikkaaminen olisi leikkaamista yhteiskunnan tulevasta hyvinvoinnista.

Nuoret on otettava mukaan tekemään eläkepäätöksiä, jotta turvataan eläkejärjestelmän uskottavuus ja luotettavuus myös nuoren sukupolven näkökulmasta. Työeläkejärjestelmän perusta on säilytettävä nykyisellään ja eläkejärjestelmän rahoitusta käsiteltävä kokonaisuutena. Taitettu indeksi on säilytettävä. Kaikesta tehdystä työstä on kartuttava eläkettä.

Maapallon kestävyys on sukupolvikysymys. Maailmaa on rakennettava nykyisten ja tulevien sukupolvien kannalta kestävällä tavalla. Suomen on aidosti sitouduttava kestävän kehityksen edistämiseen ja kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Nuorten on voitava osallistua aktiivisesti ilmastopolitiikkaa käsittelevään keskusteluun ja päätöksentekoon. Päättäjien on otettava nuorten ilmastoahdistus vakavasti ja toimittava sen ratkaisemiksi.